Kuulumisia

Kirjoitin isänpäivän jälkeen kännykän muistikirjaan pitkän paatoksen sen hetken tunnelmista. Isänpäivä, joka meillä piti olla ensimmäinen, siirtyi siis vuodella eteenpäin. Mutta tunnelmat meillä ovat tosi hyvät nyt. Mahassa myllää päivittäin tyyppi, joka rakenneultrassa tarkistettiin olevan kunnossa. Ja sukupuolikin oli se mitä olin itse koko ajan ajatellut.

Töissäkin ihmiset alkaa pikkuhiljaa tajuta että vauva on tulossa. Mua tavallaan harmittaa että yhden ääliön takia en halua puhua tästä raskaudesta kovin paljon siellä. Mutta nytpä tämä ääliökin tietää, ja on ainut töissä joka pyysi pikkujouluissa lupaa koskea mun mahaa. Pikkujoulut olivat todella kummallinen kokemus selvinpäin. Oli outoa nähdä kun ihmiset ympärillä alkoivat huutamaan koko ajan lujempaa jotta he tulivat kuulluksi. Itsekin jaksoin pyöriä liiankin myöhään, ja univelasta kärsittiinkin sitten todella monta päivää.

Vointi on tällä hetkellä erinomainen. Istukka oli edessä, ja vaimentaa kuulemma paljon liikkeitä, joten kauheasti vauveli ei eloani häiritse. Oikeastaan vasta viime viikolla aloin huomata liikkeet myös istuessa, muuten huomaan ne vain maatessa. Ihaninta on, että mieskin tuntee potkut, ja kun tulee viereeni nukkumaan, hän laittaa käden mahalleni ja yleensä saa pari potkua tervehdykseksi. 

Silti koko hommeli tuntuu vielä jotenkin epätodelliselta. En vieläkään ole ostanut mitään tai hakenut äitiyspakkausta. Joulukorttiin kummitädilleni uskalsin laittaa tiedon vauvasta. Muuten en ole huudellut. Tänään rv 25+6 <3