Keskenmeno & työt

Luulin selviäni tästä helpolla. Raskaustesti näytti maanantaina jo melkein negaa, tänään se oli jo kyllä ihan nega. Mutta sittempä aloi sattua pissaaminen. Tänään vein pisut labraan viljelyyn ja huomenna pääsen verikokeeseen. Rukoilen, että se olisi pissatulehdus. Pelkään, että se on kohtutulehdus. 

Se että saa keskenmenon sotkee työkuviot ja pahasti. Kusipurkki unohtui vetolaatikkoon, kusineen. Kokoukset siirtyvät, työt kasaantuvat. Työ onkin nyt se joka onkin taas nro 1 elämässä, vaikka neuvolatäti käski suunnata ajatukset jo äitiyslomalle. Miksei neuvolassa puhuta keskenmenosta, siitä että n. 15% ei pääse äitiyslomalle? Ei ketään saa pelotella, mutta mitään ei saa pitää itsestäänselvyytenä.

Kaaduin työmatkalla ja löin olkapään. Kokouksesta lähdettäessä lyön jalkani. Sisäportaissa olen kaatua. Joka kohdassa itkettää. Voisiko normaalini tulla takaisin?

Maaliskuu on ollut muutenkin aivan paska. Minun ongelmani ovat pieniä siihen, mistä kuulin kuun alussa. Se uutinen ei kosketa minua, vaan ystävääni. En tiedä mitään niin musertavaa, kun sen että kaikki toivo viedään elämässä. Toivo.