Itkevä viikko

 

Viikonloppu meni lapsiperheen luona kyläillessä. Se reissu meni ihan hyvin, sen sijaan tunteeni tällä viikolla ovat kyllä yllättäneet itseni. Ehkä siksi että konkretisoitui se, millainen arki katosi horisontista. 

Aluksi terveyskuulumiset. Luojan kiitos minulla oli vain pissatulehdus. Sen sijaan siihen määrätty lääke osoittautui sellaiseksi, että lasta yrittävän pitäisi kääntyä lääkärin tai apoteekin puoleen sitä käytettäessä. Naistentaudeilla ei enää jaksettu puheluuni vastata, mutta farmaseutti netissä lohdutteli, ettei lääke ole vaaraksi parin viikon päästä kun päästää yrittämään. Huh onneksi, en kestä ajatusta että homma siirtyisi minusta riippumattomista syistä eteenpäin. Tahdon jo yrittää.

Ne tunteet. Itken aina kun olen yksin. Itken miehelle, itken, itken. Olo on niin musertunut. Työt eivät huvita, mikään ei huvita, eikä kiinnostakaan. On aika paha olla henkisesti. Mutta nyt ymmärrän vasta että en yksin sure, vaan mieskin suree. Ei itkien, mutta puhuen. Hän on helpottunut, että tietää raskauden olevan mahdollinen. Minäkin olen siitä iloinen myös. 

Suruun sain kirjastosta Ulla Järven Syntymätön-kirjan. Luin sen yhdeltä istumalta. Minusta on niin kamalaa että tästä ei puhuta mitään, vaikka tämä on niin yleistä. Vasenkätisyyskin lienee harvinaisempaa kuin keskenmeno. Kirja helpotti, koska siinä ei ollut sellaista voivottelua, vaan faktaa. Tietoa siitä että mitä on tapahtunut ja mitä on normaalia tuntea. Saan itkulleni luvan. Hyvää itkemisaikaa on suihku ja työmatka. Vesi nousee silmiin kun istun avokonttorin nurkassa yksin. Mietin sitä miten lapsia on koskaan voinut pitää itsestäänselvyytenä. He ovat lahja. 

Ylläoleva kuva on inspiraatiota Syntymätön-kirjan kannesta. Virkkasin jo vauvalleni peittoa, mutta kun vessapaperiin piirtyi verituhru, pakkasin koukun ja langat syvälle kaappiin. En uskaltanut luottaa. Mietin, miten typerää oli nousta positiivisen raskaustestin jälkeisenä iltana saunanlauteille miehen viereen, ja lyödä lukkoon lapsen nimi. Nyt se haave makaa valkoisessa sormusrasiassa ja odottaa roudan sulamista.