Vuoden alusta alkaen olen alkanut tehdä hankintoja. Todella paljon olen saanut tavaraa käytettynä, mikä on ollut aivan mahtavaa! Vaatetta on niin paljon että ei varmasti ole mitään järkeä ostaa yhtään mitään enää. Jotain ehkä kuitenkin. Olen ostanut myös kankaita jos saisin ommeltua jotain pikkuiselle. Kamalan raskas ikean reissukin tehtiin, ja nyt mööpelit valmiina vauvaa varten. Myös auto on pitänyt laittaaa uusiksi koska tämä ahdisti miestä niin kovasti. Että se että kamaa saatiin niin paljon lainaan tutuilta, niin kivasti suli autoon 🙂 nyt sitten Isofix-telakan etsintään.

Vielä pitäisi jaksaa olla muutama viikko töissä. Voi että kun sitä alkaa olla niin naatti, että tekisi vaan mieli jäädä kotiin sohvalle ja miettimään että miten päin vauva on mahassa. Myös tästä voi vetää stressiä, edellisellä neuvolakäynnillä en tajunnut kysyä ollenkaan sitä, miten päin arveli olevan. Olisipa pää alaspäin. Tällä viikolla sen pitäisi sovellusten mukaan hakea lopullinen asentonsa.

Töissä tuli yksi päivä sellainen henkinen melt-down että oksat pois. Sitten mietti että en olisi joutunut tälläiseen tilanteeseen jos keskenmenoa ei olisi tapahtunut. Mutta tälläistä jossittelua. Ei se työ kuulukaan olla aina helppoa, mutta ei sen tarvisi noin henkisesti rassata. Onneksi kohta pääsee pois!

Muita stressaavia asioita on se että painoni ei ole noussut kovin paljoa raskauden alusta, mutta koska sitä on lähinnä neuvolassa vain ihasteltu, luotan siihen se on sitten ok. Vauveli jyskyttää välillä tosi lujaakin, mutta se on niin ihanaa! Välillä vähän tuntuu tukalalta, kun vauva työntää jotain osaansa kohti kylkiluita. Joulun aikaan pikkuinen alkoi toden teolla touhata masussa.

Tässäpä sekavat päivittelyt tälle vuotta 2019!