motivaatiosta

Olen kuullut monen sanovan, että liikunnan aloittamisessa alku on haastavin. Sekin voi olla, mutta kyllä se monesti menee niin että alussa on kova innostus joka sitten yhtäkkiä lopahtaa. Tässä vähän omia ajatuksiani siitä, kuinka saada aloitettua ja kuinka ylläpitää ja jatkaa.Puhun treenaamisesta, mutta tällä tarkoitan kaikenlaista liikuntaa: kävelyä, juoksua, hiihtoa… Mitä tahansa urheilua. 🙂 Mutta asiaan..

Kuinka löytää motivaatio?

Jos on saanut pienenkään ajatuksen siitä, että haluaisi aloittaa muttei tiedä miten ja mitä – kannattaa kiittää itseään siitä, että on laittanut tuon ajatuksen edes liikkeelle. Seuraava askel onkin miettiä vastauksia kysymyksiin miten halua liikkua? Millaista treeniä haluaa tehdä?

Urheilua voi harrastaa menemättä salille tai menemättä lenkille – ei ole vain yhtä oikeaa tapaa liikkua. ”Oma laji” löytyy vain kokeilemalla. Kannattaa myös ottaa ennakkoluuloton asenne, sillä joku laji saattaa ollakin se oma juttu vaikkei se ajatuksen tasolla siltä tunnu. Myös huonot kokemukset kannattaa yrittää unohtaa: jos on koulussa vihannut jotain tiettyä lajia, se saattaa myöhemmin tuntuakin mukavalta – tai sitten ei. Kokeilemalla se selviää!

Maltilla aloittaminen on myös tärkeää. Realistinen tavoite ja/tai suunnitelma alkuun voi olla hyvä asettaa itselle. Treenikertoja ja volyymia kannattaa kasvattaa ajan kanssa pikkuhiljaa. Itseä ei kannata uuvuttaa.

Kannattaa myös selvittää millaisessa seurassa tykkää urheilla. Yksin, kahdestaan, porukassa? Oikeanlainen seura tekee hyvää ja voi olla iso osa treenaamista. Kävelylenkki voi olla rauhallista omaa aikaa tai tapa nähdä ystävää kiireen keskellä.

x

No sitten..

Kuinka ylläpitää motivaatiota?

Kun liikunnan saa osaksi arkea, alussa motivaatiota luultavasti riittää ilman sen suurempia tsemppaamisia ja ponnistuksia. Mutta jossain vaiheessa aika varmasti tulee niitä vaikeita hetkiä, vaikeita päiviä ja sitä motivaatiota täytyy oikeasti etsiä.Harhaluulo taitaa olla se, että motivaatiota joko on tai ei ole ja sen mukaan liikutaan: jos motivaatio rakoilee, herkästi lopetetaan koko homma. Mutta faktahan on se, että vaikka urheilu olisikin itselle mieluista, se ei aina ole sitä. Mikään asia ole aina kivaa. Vaikeuksien takia ei kannata luovuttaa!

Tärkeintä on, että tietää miksi treenaa. Kaikilla ei ole samat syyt tietenkään. Joku treenaa ulkonäkösyistä, toinen haluaa haastaa itseään, kolmas haluaa pitää itsensä kunnossa, neljännen syyt ovat kaikki aiemmat. Omat syyt on hyvä selvittää, sillä ne potkivat eteenpäin hankalissa tilanteissa. On huomattavasti helpompaa lähteä treenille kun tietää että ”liikun, koska haluan olla terve ja jaksaa arjessa paremmin” kuin että ”liikun, koska on pakko ja koska pitää”. Ymmärät varmaan pointtini?

Itse saan motivaatiota juurikin siitä, että tiedän miksi treenaan. Mutta kyllä silti on niitä kertoja, kun ei vaan yhtään jaksaisi tai huvittaisi lähteä liikumaan. Silloin käytän näitä keinoja:

• Laitan treenivaatteet päälle, treenikamat valmiiksi ja musiikit soimaan. Haen pientä fiilistelyä ja yleensä tässä vaiheessa halu lähteä treenaamaan kasvaa.
• Teen sopimuksen itseni kanssa, että lähden ja treenaan vaikkapa vartin ja sen jälkeen saan lähteä kotiin jos haluan – harvemmin treeniä haluaa enää siinä vaiheessa jättää kesken.
• Palkitsen itseni jollain asialla treenin jälkeen, vaikkapa lempisarjan katsomisella tai muulla mukavalla tekemisellä. (En kuitenkaan suosittele käyttämään ruokaa/herkkuja palkintoina! Syödä saa ja pitää, vaikka ei treenaisi pätkääkään.)
• Joskus tarvitaan vain lujaa tahdonvoimaa ja pitää vain lähteä, vaikkei oikeasti huvita. MUTTA on tärkeä muistaa: jos liikkeelle lähtö tuntu joka toinen kerta ihan kamalalta ja itsensä pitää pakottaa liikkeelle on syytä miettiä mistä tuo olo tulee. Liikunta ei kuitenkaan pidä tuntua pahalta. Voi olla hyvä levähtää ja miettiä mitä tilanteelle kannattaa tehdä.

Treenin iloa sulle <3