Tämä on elämäni ensimmäinen blogipostaukseni, joten haluan aloittaa sen jollain ympäripyöreällä ja pintapuolisella lätinällä elämästäni sekä blogin perustamisesta:

Olen 30-vuotias Helsingissä asuva sinkkunainen. En tiedä miksi koen em. asioiden mainitsemisen ensisijaisena. Ehkä olen hieman hämmentynyt siitä, että olen todella kolmekymppinen ja sinkku. Mitään ikäkriisiähän mulla ei ole, ei siis tietenkään!  Ajattelin aina, että tässä vaiheessa omistaisin jo oman perheen ja omistusasunnon. Elämä ei kuitenkaan aina mene suunnitelmien mukaan. Olen silti onnellinen, vaikka olenkin 30 vuotias ja sinkku. Olen menettänyt toivoni pysyvän kumppanin löytymisestä, mutta haaveilen silti äitiydestä, josta myös tulen täällä kirjoittamaan. Suunnitelmissani onkin parin vuoden kuluessa hankkia lapsi itsellisenä.

Rakastan kaikkea kaunista. Pidän mm. luonnosta, muodista, musiikista juhlimisesta, avoimista keskusteluista,  urheilusta ja aidoista ihmisistä. Myös minulla on ollut runsaasti haasteita elämäni aikana, lähinnä lapsuudessa, perheessä, parisuhteissa ja omassa mielenterveydessä. Olen kulkenut pitkän tien siihen millainen tällä hetkellä olen. Koen olevani edelleen kesken, mutta terapian ja kuluneiden vuosien myötä  olen  vihdoin alkanut löytämään itseäni. Tykkään avoimista keskusteluista myös vaikeistakin asioista. Niitä haluankin myös tuoda esille tässä blogissa.

En osaa olla paikoillani. Tarvitsen aina jotain tekemistä. Olen yrittänyt opetella pysähtymään, mutta tulokset eivät ole vielä kovin hyviä. Voisin viettää kaikki päivät tuntureilla vaeltaen, metsässä hiihtäen, marjoja poimien sekä eri sienilajeja tutkien, siivoten, kukkia istuttaen, neuloen tai virkaten  ja elämää ihmetellen. Toisaalta rakastan myös nukkumista heh.

Olen ajattelut pitkään oman blogin perustamista. Nyt koin sen jotenkin ajankohtaiseksi. Päässäni pyörii taukoamatta tuhat ajatusta, joita puran pääasiassa puhelimeni muistiinpanoihin. En ole ikinä ollut lahjakas kirjoittaja, mutta jostain syystä nykyään silti rakastan sitä. Ajattelin, että blogin muodossa saan tuotua ajatuksia, mietteitä, murheita, haaveita ja oikeastaan ihan kaikkea mahdollista esille. Ehkä se helpottaa oloa ja kaikkea sitä kuhinaa, mikä mun pään sisälläni lähes aina vallitsee.

Eihän kukaan välttämättä tätä blogia tule ikinä lukemaan, mutta tärkeintä onkin, että voin itse purkaa tänne ajatuksia. Enkä ymmärrä vielä mitään tästä koko blogin kirjoittamisesta, mutta jostainhan se on pakko aloittaa.

Seuraava postaus saa luvan käsitellä jotain eksaktimpaa aihetta. Siihen asti heissulivei!

<3: S