Thursday is my Humpday

Torstaina työpäivä kestää loputtomiin. Nytkin kirjoitan tätä blogia käytännössä työajalla, salaa pomoltani. Onneksi minulla ja pomollani on suhde, joten pääsen tästä varmaan vain sormien näpäytyksellä. Siis minä olen pomo ja pomo olen minä, seuraa: suhde. Ainakin toivoisin olevani jossain suhteissa itseeni, mielellään tietenkin hyvissä. (#päivänensimmäineneksistentiaalikriisi)

Blogissa saatan käsitellä sellaisia aiheita kuten asuminen ulkomailla, Suomi ja suomalaiset ilmiöt ulkosuomalaisen silmin, kulttuurierot, sekä elämäntyylin eli lifestylen muutokset maalle muuton jälkeen. Saatan aivan yhtä hyvin käsitellä polttavia yhteiskunnallisia aiheita, tai syventyä maalla asuvan rajalliseen käytössä olevaan vaatekertaan.

Saatan miettiä sijoittamista, diy-juttuja, puutarhanhoitoa, maailmantaloutta, kestäviä yksityistalouden kulutustottumuksia tai taloremonttia. Saatan jakaa reseptejä tai vinkkejä, jotka ovat joskus hyviä, joskus huonoja (tiesitkö muuten, että räiskäleitä voi tehdä vain vedestä, sokerista ja vehnäjauhosta. Tsekkaa resepti. Voilá! Voit kiittää mennyttä opiskelijaminää). Saatan jutella treenaamisesta ja patikkaretkistä tai pohtia ihmissuhteita, itsensä kehittämistä tai ammatillista kasvua.  Luulisin kuitenkin, että ainakin ranskalaisesta kulttuurista ja matkustelusta kiinnostuneet löytävät blogista omat juttunsa.

Odotushorisontista puheen ollen, mitä vähemmän sinä lukijana minulta odotat, sen parempi minulle. Luvassa on nimittäin taattuja rimanalituksia ja myös yllätyksiä. Väittäisin, että eniten tulevat kuitenkin pettymään kaupalliset tahot. Onnea vaan sen punaisen langan löytämisessä potentiaaliset yhteistyökumppanit! 😉

Now, let us begin.