Miksi lapsesi on päiväkodissa?
Heti tähän alkuun haluamme todeta, että emme ota tässä postauksessa kantaa, onko subjektiivinen päivähoito-oikeus hyvä vai huono asia. Postaus ei myöskään kohdistu sellaisiin perheisiin, joilla on todellinen tarve (esim. sosiaaliset syyt) päivähoidolle. Postaus on kahden kasvattajan näkemys kentältä tänä päivänä.
Nyt koulujen alettua moni pieni lapsikin on aloittanut päiväkodin. Valitettavasti myös moni sellainen lapsi (myös muutaman vuoden ikäinen vaippapöksy), jonka pikkusisarus on kotona äidin tai isän kanssa. Vanhemmat helposti ajattelevat, että isompi sisarus kaipaa enemmän ohjattua toimintaa päiväänsä. Että päiväkodissa lapsella on sitten ikätasoistansa seuraa, ja aikuiset pitävät ohjattuja tuokioita. Totuus kuitenkin on, että alle kolmevuotias ei tarvitse ohjattua toimintaa kasvaakseen ja kehittyäkseen, vanhemman syli ja läsnäolo riittää hyvin. Vanhemmat saattavat myös ajatella, että pääsevät itse helpommalla, kun ei tarvitse viihdyttää kahta tai useampaa lasta samanaikaisesti, tai laittaa isommalle erikseen ruokaa.
Totuus kuitenkin on, että päiväkodissa lapsi ei saa mitään sellaista, mitä ei kotona saisi. Ohjattuja tuokioita on todellisuudessa melko vähän. Lisäksi ohjattu toiminta helposti peruuntuu, jos (ja kun) joku henkilökunnasta on sairaana. Ja todella usein on. Lisäksi ryhmästä voi puuttua pätevä opettaja kokonaan, eli kovin pedagogista toimintaakaan ei kenties ole saatavilla. Ryhmässä on tavallisesti myös yli 20 lasta, joten välttämättä ryhmän aikuiset eivät huomaa tai muista, miten juuri Pirkko-Petterin leikit ovat sujuneet ja mitä hän on oppinut. Ryhmissä on nykyään integroituna erityistä tukea tarvitsevat lapset, jotka tarvitsevat tukea hyvin erilaisista syistä. Valitettavasti varsin usein suuri osa ryhmän aikuisten ajasta menee näiden lasten toiminnan ohjaamiseen, ja tämä kaikki on pois muilta lapsilta.
Varsin usein nämä kotona pienemmän lapsen kanssa olevat vanhemmat tuovat lapsensa hoitoon klo 8.00 ja hakevat pois vasta klo 16.00 tai jopa myöhemmin. Lisäksi ihmetellään, miksi kultamussukkaa itkettää aamuisin, “on varmaan väsynyt”, ja miksi sama lapsi huutaa, kun häntä tullaan iltapäivällä hakemaan. “On niin kivat leikit ettei haluaisi edes lähteä.” Saattaa toki olla näinkin, mutta veikkaamme, että useimmiten selitys on kuitenkin ihan toinen: lapsi ymmärtää kyllä hyvin, että sisarus saa viettää ihan koko päivän vanhemman kanssa kahdestaan kotona, ja hänet halutaan kotoa pois. Vastaavasti lasta sitten iltapäivällä taas harmittaa, kun hän muistaa, että sisarus on saanut olla koko päivän kotona.
Toisinaan tuntuu, että vanhemmat aliarvioivat myös sen mitä lapsi jo ymmärtää. Jos vaikka kaksi vuotias viedään hoitoon koko päiväksi, ja haetaan lapsi ostoskassien kanssa iloisesti tylsältä päiväkodin pihalta, lapsi kyllä ymmärtää, että vanhempi on ollut ostoksilla ilman häntä. Ei ihmekään, jos alkaa itkettää ja kiukuttaa kun kurahousut kiristävät. Olisihan hänkin halunnut olla mukana ostoksilla, oli sitten kyse ruokaostoksista tai vaikka vaateostoksista. Lapset kyllä ymmärtävät.
Mikään ei ole tärkeämpää kuin hyvän sisarussuhteen luominen. Miten tämä suhde voi muodostua, jos sisarusten ei anneta olla samaan aikaan kotona, eikä isosisarus pääse osallistumaan pikkusisaren hoitoon? Jos isompi lapsi kaipaa aktiviteetteja, sitä varten on kerhot, leikkipuistot ja avoimet päiväkodit, joissa voi käydä. Myös päiväkodissa voi olla vaikka puolipäivää (esim. klo 8-12), tai vaan osan viikkoa (esim. ma-ke). Lisäksi lapsi voi myös harrastaa. Eikä ohjattua toimintaa tarvita joka päivä. On ihan ok, että lapsi joskus tylsistyy.
Olisi myös hyvä, että vanhemmat muistaisivat lapsien olevan lapsia vain kerran. Nyt olisi juuri aika nauttia heidän seurastaan, ja tarjota heille syliä ja rakkautta mielin määrin, etenkin, kun on kyse esimerkiksi alle kolmevuotiaasta.
Haastamme sinut kysymään itseltäsi, mitkä ovat ne syyt, joiden takia viet lapsesi päiväkotiin? Vastaa tähän rehellisesti. On hyvä myös pohtia asiaa asettumalla lapsen saappaisiin.
A&M