Paska perjantai

Kello soi klo 6.30. Vitutti. Ja väsytti. About kaikilla muilla on vapaa, vaan ei minulla. Insinöörimieskin jäi tietenkin nukkumaan. Aamupalaksi puuroa, jo se maistui paskalta. Tuli vähän kiire, kuten useimpana aamuna yleensäkin.

Juoksin alakerran pyörävarastoon hakemaan pyörää. Avasin pyörän turvalukkoa kovalla kiireellä, niin eiköhän avain katkennut lukon sisään ja pelkkä avaimen muoviosa jäänyt käteen. Great! Ei muuta kun kireähkö soitto nukkuvalle insinöörille. Insinööri kömpi paikalle juuri heränneenä, tukka pystyssä rautasahan ja pihtien kanssa. Insinööri ajatteli, että avain lähtee kivasti pihdeillä repimällä. Insinööri luonteensa mukaisesti rauhallisesti näperteli aikansa (2min) lukon kimpussa.

Itse katsoin kelloa ja valitin, kuinka monta minuuttia olen jo myöhässä. Annoin tietenkin myös asiantuntevaa palautetta, ettei tuohon pihdit auta, että sahaa nyt saatana se lukko. Luojan kiitos insinööri ymmärsi tarttua sahaan. Aikansa sahattuaan (tasan 3min) lukko vihdoinkin hajosi. Kiitin pikaisesti. Nappasin pyörän, ja lähdin kuin tuulispää polkemaan työpaikkaa kohden.

Ensimmäinen pitkä ylämäki niin huomasin, että juuri insinöörin korjaamat vaihteet eivät toimikaan: sain polkea 7. vaihteella hiki valuen, reidet huutaen mäen ylös. Pyöräillessä ajattelin kuitenkin vielä laittaa töistä insinöörille kiitokset ja pahoittelut aamun kiukutteluista.

10 minuutin hikisen matkan jälkeen olin vihdoin työpaikalla (myöhässä tietenkin), ja otin puhelimen käteeni. Sattumalta insinöörini ehtikin ensin yllättää iloisesti kuvaviestillä: aamukahvit sängyssä! Eikä mitenkään pieni tippa, vaan koko kupillinen lakanoilla, untuvapeitolla ja tyynyllä. Eipä ollutkaan tällä illalle muita suunnitelmia, kuin pyykkituvassa ravaaminen.

Ja tämä kaikki klo 8.00 mennessä. Hieno päivä siis luvassa!

Parempaa viikonloppua kaikille!

-M

P.S. Onneksi eilinen pioni piristää.