Maanantaiharmaus.

Otsikon kuvaamaan kokonaisvaltaiseen olotilaan ei lisättävää. Sää vaikuttaa ainakin minulla todella paljon mielialaan, tänään teki todella tiukkaa repiä itsensä sängystä, kahvikaan ei auttanut ja koko päivän oli jotenkin puolitehoinen olo. Kotiin päästyäni olen kitannut ihanaa lakritsin ja mausteiden makuista Sweet Chili-teetä ja harkitsen parhaillani jaksaisinko lähteä tarpomaan kirjastoon (joka on n. 200 metrin päässä eli ei mikään suuri ponnistus mutkun toi sää).

Tähän aikaan vuodesta tekisi mieli vain kaivautua peittoihin ja nukkua talven yli. Tai ainakin yhteentoista joka aamu ja tankata lohturuokaa ja punaviiniä. Ja se pimeys. Ei paljon kirkasvalolamput lohduta kun hapuilet pimeässä ja vetoisessa eteisessä silmät ristissä suihkua kohti ja palkintona siitä että pysyt hereillä on vain koulumatka vaakatasossa vihmovassa sateessa, täpötäydessä bussissa ja luultavasti sään vuoksi myöhästyvässä junassa.

Mielialani tippui monta pykälää myös, kun kuulin ensi viikonlopuksi ennustetun lumisadetta. Siis lunta! Lokakuussa! Eli sateen lisäksi odotettavissa loskalammikoita, liukkaita katuja, katoilta putoilevia lumikinoksia ja – yllättäen – myöhästyviä junia. Talvi ei todellakaan ole lempivuodenaikani, en jaksa innostua ensilumesta tai edes joulusta, siinä ainoa hyvä puoli on valon lisääntyminen ja parin viikon vapaa koulusta. En tiedä olenko vain perusnegatiivinen, inhoan myös kaikenmaailman ihanaa-syksy-kynttilöitä-punaviiniä-ja-paksuja-neuleita-lässytystä. Tiedän, makuasia. Mutta itse ainakin tarvitsen vähän enemmän valoa kuin mitä parista säälittävästä tuikusta lähtee, punaviiniä voi juoda muutenkin enkä ymmärrä mitä ihanaa siinä on, että joutuu verhoamaan itsensä hankaliin villakerroksiin ja juomaan viiniä koska ulkona on niin pirun kylmä.

Kai sitä on aloitettava sadannen kerran terveellisempi ruokavalio ja harkittava liikuntaa, kun siitä nyt kerta varmasti olisi hyötyä. Löysin kouluni läheltä melko halvan kuntokeskuksen, jossa on tarjolla mm. Zumbaa ja joskus testaamiani Core-tunteja.