People are strange
Otsikosta sen verran, että tiedättekö kun välillä tuntuu kohtaavan vain erityisen kummallisia ihmisiä? Etenkin täällä Kalliossa riittää monenlaista hiihtäjää eikä se minua sinänsä häiritse, siinähän hiihtävät. Tiedän myös, että monien ”omituisuuteen” vaikuttaa jokin sairaus tai vamma ja vaikkei vaikuttaisi niin jokaisella on oikeus olla juuri sellainen kuin on. Kuitenkin tänään Piritorilla päivystäneet jeesuslappusia jakaneet hihhulit, myöhemmin samassa paikassa hengaillut yhden (1) moottoripyörän ympärille kerääntynyt nuorisojengi ja uimahallin saunassa tauotta löylyä heittänyt ja kaikille jutellut täti saivat oman kummallisuuskäyräni nousemaan. Kai se vaan on niin että Suomessa pitää olla mahdollisimman hajuton ja mauton sopeutuakseen joukkoon, itse myönnän liian usein tuomitsevani ihmisiä pelkän ulkonäön ja ensivaikutelman perusteella.
Tämä viikko on kulunut fuksiaisista vol.2 huolimatta melko surkeissa tunnelmissa. Kerroin kahdelle ehkä elämäni tärkeimmälle ihmiselle asian, jota olen pitkään salaillut siihen liittyvän häpeän vuoksi ja reaktiot olivat aika odotettuja. Luottamuksen takaisin voittaminen kestää toki pitkään ja voin vain toivoa että välit palaavat jotenkin ennalleen ja asiat järjestyvät.
Mutta jotain kivaakin.
Löysin kirpparilta kivan paidan ja jonkun itse kutomat violetit säärystimet (joista otin kuvankin mut on kuulemma liian iso tänne ja mun tän viikon tietotekniikan kanssa tappelukiintiö on jo täynnä), tänään on perjantai ja mulla on sipsejä ja pakkasessa valkkaripullon loput. Tulossa on muutenkin kiva viikonloppu eikä sunnuntaitkaan ahdista niin paljoa kun kouluun on ihan kiva mennä. Muistin myös ostaa D-vitamiinia, se ja kirkasvalolamppu auttoi mua ainakin viime syksynä jaksamaan pimeimmät aamut.
