Omaan voimaan astuminen
”Olen kyllä tosi väsynyt mutta menen silti tapaamiseen, koska en halua tuottaa pettymystä kenellekään jättäytymällä pois.”
”Hänen sanansa loukkasivat oikeastaan todella paljon, mutta en sano mitään koska pelkään konfliktia.”
”Minulla on nyt jo kädet täynnä työtä, mutta koska pomo pyysi tekemään tämänkin projektin en kehtaa kieltäytyä.”
Kuulostaako valitettavan tutulta?
Entisenä ylikilttinä ja miellyttämiseen taipuvaisena ihmisenä ei:n sanominen, terve itsekkyys ja itsensä puolustaminen ovat olleet asioita, joita on täytynyt toden teolla opetella. Aina se ei ole todellakaan ollut helppoa, ja se on vaatinut veronsa; monta ihmissuhdetta on katkennut, ja konfliktejakin on syntynyt. Mutta kuten yleisesti tiedetään, ihmiset, jotka ottavat itseensä siitä, kun asetat rajat, ovat niitä, jotka hyötyivät tilanteesta kun sinulla ei ollut niitä.
Liiallinen kiltteys ja miellyttäminen aiheuttavat paitsi henkistä, myös fyysistä kipua. Fyysisille kivuille ja vaivoille ei tunnu löytyvän elimellistä syytä, ja masennus- ja ahdistusoireet ovat jatkuvasti läsnä. Keho ja mieli eivät ole erillisiä asioita toisistaan, joten henkiset kivut heijastuvat myös kehoon, ja toisinpäin. Tämän voi ajatella myös eräänlaisena vakavana varoituksena, jos pelkästään henkiset oireet eivät ole vielä saaneet meitä muuttamaan suuntaa.
Omaan voimaan astuminen kuulostaa joltain maagiselta asialta, ja tavallaan se onkin sitä. Sillä mikä olisikaan maagisempaa ja upeampaa kuin elää juuri niin kuin itse haluat, välittämättä siitä mitä muut ajattelevat, tehden juuri niitä asioita, joille sydämesi riemusta kiljuen hihkuu kyllä. Eikö se ole aika maagista?
Mutta maagisuudestaan huolimatta se on hyvinkin maallinen asia; se on sitä mitä me olemme. Ei kuulosta vaikealta, mutta miksi se on vaikeaa? Miksi pelkäämme niin paljon olla omia itsejämme? Koska olemme vuosien saatossa tottuneet esittämään roolia, ja totutusta poikkeaminen on pelottavaa. Lisäksi todellisen itsemme paljastaminen tekee meistä haavoittuvaisia. Kuorimalla kerroksia ja naamioita pois, asetamme itsemme alttiiksi kaikessa alastomuudessamme. Ei ole helppoa olla vieraiden edessä fyysisesti alasti, mutta vielä vaikeampaa on olla henkisesti alasti. Haavoittuvaisuus ja herkkyys eivät kuitenkaan ole negatiivisia asioita; päinvastoin! Ne ovat kolikon toinen puoli ja luonnollinen osa ihmisenä olemista.
Sosiaalisessa mediassa on puhuttu paljon kehopositiivisuudesta, joka on valtavan tärkeä asia; kaikki saavat olla rauhassa fyysisessä muodossaan sellaisia kuin olemme. Olisi upeaa, jos sama positiivisuus ulottuisi myös henkiseen olomuotoomme. Paljon on tämän asian saralla jo tapahtunut myönteistä kehitystä, esimerkiksi mielenterveyden haasteista ja neuroepätyypillisyydestä on alettu puhua avoimemmin.
Jotta voi kehittyä ja oppia jotain uutta, on asetettava itsensä epämukavuusalueelle. On uskallettava joskus hypätä suoraan altaan syvään päähän ja käveltävä pimeässä, vaikka pelottaa. Kuitenkin tietoisuus siitä, että pelko ja epämukavuus on väliaikaista ja osa prosessia, on kuin ystävä ojentaisi sinulle taskulampun, ottaa kädestä kiinni ja sanoo; ”me tehdään tää yhdessä, ja tuli mitä tuli, me selvitään siitä!” Tietoisuutesi on tuo ystävä. Se on todellinen sinä, joka puhtaassa ydinolemuksessaan on peloton, täynnä luottamusta tulevaan ja lapsenomaisen utelias elämää kohtaan. Kun uskallat kohdata oman ydinolemuksesi ja asettua omaan voimaasi, kohtaat automaattisesti myös muut ihmiset myötätunnolla ja rakkaudella; annat heille tilaa olla myös omia itsejään ja viestität äänettömästi heille, ettei sinun seurassasi tarvitse esittää mitään.
Kuten mikään muukaan uusi taito, omaan voimaan astuminen ei kuitenkaan tapahdu sormia napsauttamalla. Se on pieniä askelia ja välillä harhaan astumista, kunnes taas löytää kompassin ja päätyy oikealle polulle kohti kotia.
