Metsän huminaa
Mukavaa alkanutta viikkoa kaikille. Eilen juhlittiin Suomen itsenäisyyttä askarteluiden merkeissä luonnon helmassa.
Meillä ei ole koskaan ollut kesämökkiä. Kun isäni jäi eläkkeelle liikuntapaikkamestarin työstä, päätti hän rakentaa tontilleen suksimuseon rakkaalle harrastukselleen uskollisena. Tuolla metsätontilla meillä on nyt kaksi sinne siirrettyä vanhaa hirsilatoa täynnä satoja vanhoja suksia, paremmin tunnettuna Kirimaja siis suksimuseo. Päätimme pitää siellä jouluaskartelut perheen naisten kanssa, koska miljöö tuolla kuusimetsän juurella on hyvin tunnelmallinen. Ollaan hyvin usein joulunalla perhepiirissä askaroitu kransseja ynnämuuta mukavaa luonnonantimista.
Tein tämän seuraavan kranssin sinikatajasta ja lehtikuusen oksista. Yksityiskohdaksi valikoitui kaunis ja klassinen joulukukka, Amaryllis. Pohjan tein hieman soikean malliseksi pajunoksista rautalankaa käyttäen. Tarkoituksena oli, että kranssi on rustiikkinen. Rustiikkisessa tyylissä ei mielestäni tarvitse olla niin säntillinen muodon kanssa. Lopputulos saa siis olla hieman rönsyilevä. Amarylliksen kiinnitin sipulista rautalangalla, ja yläpäästä luonnon-niinellä hellästi sitoen sen kiinni kranssin oksiin Amarylliksen terälehtien alapuolelta. Amaryllis saa voimansa sipulista niinkuin muutkin sipulikukat, niimpä se voi olla ilman multaakin. Ehkäpä pieni vesisuihkuttelu ei kuitenkaan ole pahaksi kukan juurille:) Amarylliksen tilalla voi kokeilla hyasintteja, niitä voikin tämän kokoiseen kranssiin laittaa useamman. Lehtikuusen paljaissa oksissa on kaunis muoto ja ihania yksityiskohtia. Se on siis oiva valinta rustiikkiseen työhon. Sinikatajaa löysin vanhempien pihasta, eli se ei ollut luonnonvarainen. Luonnossa kasvava kataja on rauhoitettu, joten siihen en suosittele koskemaan. Yhtä hyvin voi käyttää kuusen tai vaikka kauniin männynhavuja.
Isosiskoni Outin tekele myös sinikatajasta, maustettuna pihasta poimitusta mahoniasta, lehtikuusesta sekä vanamosta. Hyvin kaunis ja rustiikkinen kranssi.
Yksi suosikeistani on ollut sammalpallot. Nämä suloisuudet voi laittaa koristamaan terassin pöydälle lyhtyjen kaveriksi, roikkumaan kuistille/pergolaan, ruukkukasvien joukkoon istutuksiin taikka sisälle kauniille astialle tuikkujen lomaan. Mielikuvitus on vain rajana. Sisätiloissa niitä kannattaa kostuttaa välillä suihkuttamalla niihin vettä, etteivät ne kuivu ja rusketu.
Palloihin tarvitset sammalta, rautalankaa ja vaikka styroksipallon. Styroksipallon voi korvata vaikka ruttaamalla sanomalehteä, tai tekemällä vain pienen sammalmytyn jonka ympärille alkaa pyörittämään rautalangalla lisää sammalta. Pinnalle kannattaa nyppiä sammal hyvin, ettei multaa tule mukaan. Pallon saa pyöreämmäksi puristelemalla sitä ja pyörittelemällä käsien välissä, kuten pullataikinaa. Aivan sammalpallon pinnalla käytin todella ohutta hopeaa rautalankaa, hilavitkuttimeksi me sitä sanotaan. Sitä löytyy ainakin hyvin varustelluista askartelukaupoista. Sen käyttö ei ole pakollista, mutta se antaa herkän säväyksen ja se kimaltelee kauniisti jos sattuu asettamaan sammalpallon tuikkujen läheisyyteen.
Nämä ovat minun sekä veljenvaimoni Hennin kaveruspallot. Eikö olekkin söpöjä? Sammalpalloja herkentämään pääsi jälleenkerran ihana vanamo. Pallot voi jättää ilman narua, tai sitten solmia niihin oman mieleisen nauhan. Esimerkiksi valkoinen tai punainen pitsinauha olisi myös kaunis.
Näihin kuviin, näihin tunnelmiin tällä kertaa. Ihanaa, että meillä on itsenäinen kotimaa. Täällä on hyvä asua. Menkää ihmiset luontoon ja metsään. Vaikkei lunta olekkaan vielä, metsässä saa vihreää värihoitoa mielelle ja virkistystä kropalle.
Tässä kuvia lapsuuden maisemistani. Ne ovat minulle yhä tärkeä henkireikä, ja näihin maisemiin palaan uudelleen ja uudelleen mielessäni arjen keskellä jos en sinne oikeasti kerkeä menemään. Perhe ja luonto, siinä ne tärkeimmät viime viikonloppussa<3 Ihana oli metsäretken jälkeen istua äidin herkulliseen ruokapöytään vanhempien, sisarusten ja heidän perheidensä kanssa.
Adios – Salla
