Rakas lapseni toi minulle 22 kiloa raskausaikana. Auts. Muistan kuinka nololta se tuntui että niitä kiloja tosiaan tuli niin paljon. Joka kerta kun joku kysyi onko tullut paljon kiloja, huijasin muutamalla kilolla, koska hävetti niin paljon, enkä millään kehdannu myöntää totuutta. Huijasin ehkä vähän itseäni samalla. Se oli ehkä mulle henkilökohtaisesti kaikista vaikein asia hyväksyä, koska olen aina ollut jollain tapaa pakkomielteinen siitä etten vaan olisi lihava. Asiaahan ei auttanut yhtään rakkaat samaan aikaan odottaneet ystävät, joille tuli vain 5-7 kiloa koko raskausaikana, siis mitä? Mulle pamahti 5 kiloa kun sain testistä positiivisen vastauksen, reiluu. Jossain vaiheessa loppuraskautta neuvolan hoitajakin jo huomautteli kuinka voi olla vaikeaa saada kilot jälkikäteen pois..JOO-O!! Kai mä nyt sen tiesin, kiitos huomautuksesta. Ja tuo huomautus vielä juuri silloin kun mies oli mukana, nyt sekin pitäis mua ihan läskinä valaana. Voi luoja!

ONNEKSI nyt kaikki nuo kilot on poissa, ihan jokaikinen. Suurin osa tippui pikkuhiljaa itsekseen, mutta lopun 7 kilon eteen joutui kyllä tekemään töitäkin. Mutta loppusyksystä vaa’an lukema näytti hyvältä. 

Mutta ei niin pahaa ettei jotain hyvääkin, olen saanut tästä kaikesta innostuksen kuntoiluun ja terveempään ruokavalioon. (Olen silti edelleen perso herkuille) Jos ensi kesänä olisi vaikka rantakunnossa.. joten treeniä treeniä ja vähemmän herkkuja.

Working on it.