Ladataan...
Sanna R.

Heitä lusikka tiskialtaaseen ja avaa hana. Aivan. Milloin tahansa, missä tahansa lusikka sijoittuu niin, että vesi osuu suoraan lusikan lapaan.

Kolme ihmistä pyörätiellä, kaksi menossa samaan suuntaan, yksi kohtaavassa suunnassa. Huolimatta siitä, liikkuvatko kaikki pyörällä vai onko yksi jalan, kohtaavat kaikki kolme toisensa samassa pisteessä. Poikkeuksetta.

Jätä minkä tahansa tärkeän verkkoasioinnin hoitaminen viime tippaan. Sivusto on alhaalla juuri tuona hetkenä. Cheked.

Lahjakortti/ilmaiskuponki, jossa on riittävän pitkä käyttöaika ja dedikoimaton kohde jää käyttämättä. Aina.

Perusterve koira tulee kipeäksi tai loukkaa itsensä vain ennen lomamatkaa. Päivää ennen lomalle lähtöä duunissa alkaa hajota asioita, joiden ei edes teoriassa pitäisi olla mahdollisia. 

Ladataan...
Sanna R.

Niin kuin tuolla aiemmin kirjoittelin, tein useiden muiden ylevien uudenvuodenlupausten kanssa myös päätöksen olla ostamatta mitään vaatetta tai vaatteisiin verrattavaa tavaraa. Nyt joudun kyllä myöntämään, jotta en kuollaksenikaan muista, kuinka pitkään lupasin olla ostelematta, mutta voin varmaan lisätä aikamääreen vaikka tässä kohtaa; olkoon ensimmäinen välitarkistusetappi juhannuksen kohdalla eli siihen saakka (ainakin) pidättäydyn kaikenlaisen tavaran ostoskelusta (ellei sitten ole ihan pakko ja hyvää selitystä). Luonnonvarojen kulutuksen lisäksi minua kiinnostaa tässä ostolakossa myös puhdas taloudellinen vaikutus ja varsinaisen seurannan ajattelin rakentaa sitä kautta, koska kiinnostelee oikeasti nähdä, kuinka paljon tuo kuukausitasolla vaikuttaa. 

Aiemmin laskeskelin, jotta ruokaan ja muihin huvituksiin pitäisi riittää tonni kuussa, mutta samaan syssyyn muistin, jotta eipäs riitäkään näin alkuvuodesta, koska kaikki isohkot laskut tulevat kuitattavaksi mukavasti tammi-helmikuussa. Ja ei pettänyt tämä oletus tänäkään vuonna. Tulivat kyllä.

Tammikuu on nyt taputeltu ja jos budjetti oli sen tonni, niin yli meni jotta heilahti. Hyvin reilusti tuplat. Mutta minulla on selitykset (ja kohtuu hyvät vielä).

Seuranta on helppoa, koska maksan ihan kaiken luottokortilla. Kuun lopussa homma vaan Exceliin ja totuutta silmiin.

Ruokaan ja matkalippuihin on mennyt noin 525 €, muuhun toimintaa 860 € (tämän lisäksi jumppaklubin jäsenyys 960 €).  Tuo other stuff  näyttäisi jakautuvan aikalailla näin:

  • koirien ruuat ja uusi Flex 150 €
  • uusi blenderi (vanhasta tuli toimintasavu ulos) 200 €
  • Alko sekä erinäisiin ravitsemusliikkeisiin käytetyt eurot 315 € 
  • Palkkarit Aminopörssistä 73 €
  • lentoparkki 50 €
  • lounaita ja muuta 80 €

Nopea tarkastelu osoittaa ainakin sen, jotta meidän taloudessa ei ollut tipaton tammikuu. Tuossa toki on kaverien häälahja, mutta summa jää silti liki 250 euroon, joten onhan siinä saanut kaataa.  Mutta mitään vaatetta tai tavaraa en ostanut. Koirien talutin oli pakko hankkia, koska entinen meni poikki, samoin kuin tuo blender on ollut rikki siitä lähtien, kun sen maapähkinävoihommissa poltin. Eli vaikka ylitys on iso, olen silti sitä mieltä, jotta melko onnistunut kuukausi. 

Helmikuussa olen jatkanut samaan malliin, sillä erotuksella että korkki laitettiin tuon tammikuun rellestämisen jälkeen nyt hetkeksi kiinni. Sneak peakina todettakoon, jotta yllättäviä hankintoja olen tällekin kuulle saanut. Toki semi-pakollisia, kuten uusi kypärä mäenlaskuhommiin sekä aurinkokapselit, joille todellakin toivon olevan kuukauden päästä tarvetta. 

Mutta jotenkin kuulkaa ihanan tyydyttävää tämä, jotta ei tavallaan saa ostaa mitään. Ei tarvitse miettiä koko asiaa. On vaan.

 

Ladataan...
Sanna R.

Vaikken nyt mikään varsinainen maanantai-angsteilija olekaan, oli tästä päivästä suoriutuminen jotenkin erityisesti työn ja tuskan takana. Osasin toki etukäteen aavistella, jotta duunipäivä tulee olemaan normaalia tiukempi, koska koulutus, mutta asia jonka olin kokonaan unohtanut noteerata, oli säätiedotus. Ja ai terve, mikä keli yllätti, kun puoli kuuden maissa toimistolta läksin himaan päin kömpimään. Lunta tuli vaakatasossa ja kinoksista päätellen oli tullut jo jonkin aikaa. Heitin kuvitteelliset yläfemmat itseni kanssa siitä syystä, jotta olin koko matkan metrolla, koska muu liikenne ilmeisestikin tökki aika lailla. Sääjumala se taasen siis muistutti eilisen jälkeen realiteeteista. 

Koska pääsin vasta tuohon aikaan irtautumaan toimistolta, oli treenit auttamattomasti poissuljettu tältä illalta. Vaikka koirat ei tuolla lumenpaljoudessa kovin pitkälle lenkille pyrikään, on minusta kohtuutonta jättää heidät yksinään vielä pitkän päivän jälkeen, joten nielin tappioni ja koitin viihdyttää heitä parhaani mukaan sisätiloissa, esim. piilottelemalla Froliceja erinäisiin paikkoihin sekä villitsemällä juoksemaan ympäriinsä kuvitteellisen kissan perässä. Sen verran ehdollistuneista treeniaikatauluhuin kuitenkin ovat, jotta seiskalta hävisivät väkisin väliunille ja ihan piti houkutella takaisin meininkeihin. Eli ilmeisesti ihan hyvällä omallatunnolla voi normi-iltoina jumpalla käydä.

Huolimatta siitä, että olin varautunut tähän vapaailtaan, harmittaa jumpan väliinjääminen aavistuksen. Toki saattaisin olla toista mieltä, jos olisin joutunut lähtemään tuonne pyöräilemään, mutta ajatuksen tasolla kuitekin. Huomaan nimittäin semmoisen seikan, jotta vietän aika paljon aikaa tästä muutamasta tunnista tuossa jääkaapin tuntumassa, joko syöden tai sitten pohdiskellen, mitä söisin seuraavaksi. Ja niinä päivinä kun käyn treenaamassa, tällaista pakkomielteistä, jatkuvaa närppimistä ei esiinny. Toki olen sen pari tuntia poissa jääkaapin ääreltä, mutta jostain syystä homma vaan kestää paremmin lapasessa, vaikka voisi toisinpäin kuvitella olevan. Ehkä ne on ne endorfiinit tai jotain. Ja harmissani olen tästä luonnollisestikin siitä syystä, jotta kamppailen edelleenkin sen painonpudotuksen kanssa, joka oli ajankohtainen viime  jo keväänä ja syksynä. Ja on jostain kumman syystä edelleen. Se kun ei plussakaloreida kauheasti alaspäin liikahada. Paino.

 

...ja jostapa aasinsillan kautta tipattomuuteen. Siinä missä moni muu sijoitti tipattoman tammikuulle, päädyttiin meidän taloudessa viettämään tammikuussa melkoisen kosteitakin viikonloppuja. Oli kavereiden hääjuhlaa ja sen semmoista syytä litkiä viiniä ihan antaumuksella, joten siirtyi tipaton sitten helmikuulle. Kunnianhimoinen tavoite on sinnitellä korkki kiinni tuonne maaliskuun puolen välin tietämiin, jolloin sitten alkaa talviloma ja siirrymme paikkaan, jossa Prosecco on halvempaa kuin vesi ja laatu-Riesling irtoaa kaupasta alle kympillä pullo. Toivon tipattomuudesta apua paitsi hienoiseen nenän ja maksan valkaisuun, myös supportia tuohon painon hallintaan. Koska myönnettävä on, jotta ihan ei välttämättä kohtuukäytön alarajoille nuo viikoittaiset viiniannokset ole jääneet.

 

No mutta jos jotain hyvää tässä maanantailööbailussa; ei tarvii pestä hiuksia. Kerrankin. 

Pages