Vaikka en ole ollut lomalla, meni heinäkuu muiden kuin duunihommien osalta vähän lööbailuksi. Treenaaminen jäi pariin kolmeen kertaan viikossa, eikä muutenkaan oikein huvittanut mikään, koska kuuma. Toissa viikolla sitten totesin, että nyt on pakko tehdä jotain. Merkit alkoivat nimittäin olla sellaiset, jotta sohvalla köllöttely kiinnosteli enemmän kuin jumpalle lähtö ja motivaation löytäminen oli joka kerta hankalampaa. Tällä viikolla oli tavoite käydä jumppaassa neljä kertaa, mutta kolmeen jäi. Koitan ensi viikolla suoriutua paremmin. 

Koska en tosiaan ole mikään paahtavan kuumuuden ystävä, tämä viikko oli säiden puolesta ihana, vaikka keskiviikkona taas hellelukemia hätyyteltiinkin. Tiistaina sai jopa laittaa farkut jalkaan, ilman että meinasi kuolla kuumuuteen. 

Töissä aletaan taas olla normikuvioissa kiinni,  kun viimeisetkin kesälomalaiset kömpivät koloistaa toimistolle. Tämä on oikein jees, kun kesällä seuraa oli lähinnä itsestään. Toki mielialaan saattaa vaikuttaa se, että omassa lomakammassa on sopivan vähän piikkejä; vielä ei olla viime hetken paniikissa, mutta melkein sormet riittää aamujen laskemiseen.

Maanantain olin kotitoimistolla, jonka kiistattomia etuja on autuaan hiljaisuuden ja kahden, melko laiskan assarin lisäksi erinomainen kahvi. Siinä missä aamulla suodatinkahvi on minulle ainoa oikea vaihtoehto, preferoin iltapäiväkahviksi näin kesäisin Nespresson jääkahvia, mieluiten tuplana. Ihan ei duunin kahvikoneilla tuohon kokemukseen päästä.

Illaksi suuntasin jumpalle, jossa oli tarjolla melko hapokas ”Kelly” (400m juoksua, 30 boxihyppyä ja 30 wallballia. Ja tämä viisi kertaa). Käytin asian hoitamiseen kunnioitettavat reilut puolituntia ja maksoin aika kovaa hintaa heinäkuun rötväilystä. Harvoin on tuntunut niin pahalta, kuin tuota tahkotessa. No en kuollut ja himaan zygäillessä vannoin, että nyt on ryhdistäydyttävä. 

Tiistai olikin sitten toimistopäivä ja illlalla ehdin vielä jumppaamaankin. Mitään muutapa sitten ei taas ehtinytkään. Olen monesti miettinyt sitä, kuinka lapselliset oikein hoitavat tuon aikatauluksen, koska omassa päivässäni riittää juuri ja juuri tunnit perusruletin hanskaamiseen; aamulla duuniin, kotiin, koirat ulos, koirille ruokaa, jumppakamat päälle, treeneihin ja takas himaan, ruokaa itselle , koirat iltapissalle. Ja kas, kello on kymmenen. Missä hiton välissä jengi käy leffoissa ja dinnereillä, kun itsellä moiset vaatii viikkojen suunnittelun?

Keskiviikkona maksoin sitten hintaa kahdesta melko kovasta treenistä ja jouduin jättämään jumpan väliin. Sohvalla makaamisen sijaan sain onneksi rästihommia tehtyä ja harmitus ei ollut sitten niin paha. Lisäksi nautiskelin yllättävän lepopäivän kunniaksi lasillisen viikonlopulta jäänyttä punaviiniä. Sekin auttoi.

Torstai noudatteli aikalailla alkuviikon kuviota, tosin alkuillasta oli muistettava hakea satsi MunaEggspressiltä. Meillä menee kananmunia noin 90 kpl kuukaudessa. Se on kai aika hyvin kahdelle hengelle, kun leivontaan käytettyjen munien määrä on nolla. No, munat ei nyt onneksi ole ravintoarvoiltaan sieltä heikoimmasta päästä.  Munien lisäksi me ostetaan tuolta kauppa-autolta myös lihat. Molemmille voin antaa vahvan suostituksen. Munahommien jälkeen kävin vielä treeneissä ja se jäikin sitten viikon viimeiseksi.

Vanhempaa assaria kiinnostelee hommien kulku.

Miehellä alkoi perjantaina loma ja hän lähti sitten yöjunalla pariksi viikoksi Lappiin. Käytiin juhlistamssa loman alkua Treffi Pubin lounaalla. Yleensä me käydään tuolla vain legendaarisilla Burgeri-perjantaimätöillä (joka kuukauden viimeinen perjantai. Saa syödä jäätävän hyviä burgereita niin monta kuin jaksaa, vink, vink), mutta nyt de luxe -salaattilounas kuullosti niin houkuttelevalta, että päädyttiin kokeilemaan sitäkin. Ja oikein oli ok. Ja ihan niin övereitä ei tullut vedettyä, kuin mitä BP:sta vääjäämättä seuraa. Illalla kävin paikallisessa parilla Ipalla ja sen seurauksena nukuin aivan sairaan huonosti. Lauantaiaamuna tuntui kuin olisin ryypännyt viikon ja valvonut sitä ennen toisen. En tiedä mitä tuossa tapahtui. No, jotain sain sen sentään päivänmittaan aikaiseksi, kävin kaupassa ja laskeskelin vähän vaatteita, mutta siinä oikeastaan suurimmat. 

Viikonlopun kunniaksi avasin aamukahville jääkaapissa olleen Oatly iKaffen ja ensihämmennyksen jälkeen se osoittautui oikein toimivaksi. Olen aikaisemminkin kokeillut tätä kahvissa, mutta minusta se on ollut jotenkin, noh, vetistä. Nyt kuitenkin luulen, että siirrymme käyttämään tuota kahvimaitona, koska näinkin lyhyellä totuttelulla se oli varsin ok.

Kauramaidon lisäksi ekoilin kaappien siivouksen jälkimainingeissa leikkaamalla roskiin menossa olleet paidan ja trikoot kengänkiillotusraäteiksi. Yleensä käytän siihen hommaan vanhoja sukkia, mutta nyt näitä on sitten valmiina, kun hätä tulee.

Sunnuntaina olikin sitten Ikea-päivä. Mikä oli kylllä niin epic fail -valinta, koska siellä oli kaikki muutkin. No, hoidin asiani, kun olin sinne asti päättänyt mennä ja nyt on jääkaappi mintissä (hain siis erinäisiä säilytysastioita jääkaappiin). Lisäksi hommasin parvekkeelle verhot, vähän ehkä myöhässä tämän kesän auringolle, mutta jospa se ensi kesänäkin paistaisi. 

Sellainen mitä Ikeassa pohdin, kun siellä oli ihan helkkarinmoiset jonot sekä lihapullille että hodareille, että mikä siinä on, ettei ne ei saa sitä safkapuolta toimimaan niin ketterästi kuin kaikki muu skulaa? Jotenkin sitä voisi kuvitella, että siinä talossa on kaikki toimitusprosessit hiottu niin tikkiin kuin mahdollista, mutta joku noissa raflahommissa menee kuitenkin pieleen. 

No sain kuitenkin hodarini ja pääsin kotiin järjestelemään jääkaappia ja meinasin ripustaa ne verhotkin, mutta olen näköjään konmaripäissäni hoitanut verhonkiinnikkeet jonnekin, mistä niitä en enää löydä, joten ne jäi sitten odottomaan. Täytyy toivoa, että näistä meidän lähikaupoista (eli Tokmannilta tai Etolasta) moiset löytyy, koska muuten jää verhot laittamatta aika pitkäksi aikaa. En meinaan tod. lähde ensi viikonloppuna samanlaiselle keikalle.