Täydellinen kesäpäivä ja britakakkua
Oon niin onnellinen! Tää päivä on ollut täydellinen. Startattiin aamulla auto kohti Hämeenlinnaa tarkoituksena viettää päivä mun perheen kanssa, grillata ja nauttia auringosta. Mun veli ei oo nähnyt Noelia moneen kuukauteen, eikä mummukaan (mun äiti) hetkeen, mikä on ollut tosi harmi, koska tuntuu, että nämä ensimmäiset kuukaudet on pelkkää kasvua ja kehitystä joka päivä. Niin ja eilen Noel täytti 4kk!! En voi uskoa, että oon ollut pienen täydellisen pojan äiti jo neljä kuukautta. Toisaalta tuntuu, että olisin ollut sitä aina.
No, mutta takaisin tähän päivään. Olin unelmoinut kesäherkuista (lue: britakakusta) jo monta viikkoa ja päätin leipoa sen täksi päiväksi. Ja oli muuten juuri niin hyvää, kun olin ajatellutkin. Perinteisten grilliherkkujen lisäksi oli savustettua kalaa, mikä sopii tällaisen 95% vegaanin ruokavalioon silloin tällöin 😉
Istuttiin koko päivä ulkona ja mulla oli Noelille mukana rattaat. Kokeiltiin ensimmäistä kertaa ratasosaa, koska viime aikoina on ollut haasteita viihtyä vaunukopassa. Tiedän, että ratasosaa ei suositella alle 6kk (tai ennen kuin oppii istumaan), mutta pidettiin se koko ajan lähes makuuasennossa (enemmän makuuasennossa kuin sitteri) – ja se oli hitti! Noel seurusteli meidän kanssa pitkän aikaa ja viihtyi todella hyvin, kun sai seurata ja tarkkailla muita. Vaunulenkeillä käytetään tietenkin vielä vaunukoppaa, mutta hengailuun ratasosa oli just hyvä. En usko, että siitä mitään haittaa voi olla? Täytyy ottaa asia puheeksi seuraavassa neuvolassa.
Autolla liikkuminenkin on ollut haasteellista viimeisen viikon aikana. Hereillä autossa on tietenkin tylsää, kun ei voi tehdä mitään. Hankittiin niskatukeen iso peili, josta kuljettajan paikalta näkee vauvan ja vauva pystyy sitä kautta katselemaan jotain muutakin kuin takapenkkiä. Lisäksi nyt pidemmällä matkalla (reilu tunti Hämeenlinnaan) rakensin leluista kunnon viihdekeskuksen, mistä saattoi olla vähän apua. Menomatka meni tosi hyvin, kun ajettiin juuri aamupäikkäreiden aikaan, mutta iltapäiväpäikkärit ovat usein paljon lyhyemmät ja silloin tuli myös aikamoinen huuto ihan loppumatkasta. Ei auttanu muu kuin mun hypätä takapenkille viihdyttämään meidän pientä matkustajaa. Matka meni kuitenkin tosi hyvin ja päästiin perille, kyyneleet silmissä.
Mummu oli kaivanut kaapistaan Noelille ”uuden” lelun – pupu suoraan vuoden -91 tai -95 äitiyspakkauksesta haha! Pupu on ikäisekseen hyvin säilynyt ja kelpasi mainiosti 2020-luvun vauvalle ;)
Nyt Noel on nukkumassa ja ajattelin hetken hengähtää. Ihanaa viikonloppua!