Ensimmäinen äitienpäivä äitinä

Heippa! Eilen oli mun ensimmäinen äitienpäivä! Mun on edelleen vaikea uskoa, että olen tän täydellisen pienen pojan äiti. Vaikka äitienpäivä on aina ollut tärkeä päivä, niin nyt se on saanut täysin uuden merkityksen. Olisin halunnut tietenkin juhlistaa päivää myös oman äitini kanssa, mutta nykyisessä tilanteessa se ei ollut mahdollista.

Äitienpäivä alkoi hymyillä, niinkun oikeastaan kaikki päivät. Vaikka valvottiin koko yö (tai siltä se ainakin tuntuu), niin aamuhymyt saa aina mut niin hyvälle tuulelle ja unohtamaan huonot unet. Sain ison kupin kahvia sänkyyn ja ihanan äitienpäiväkortin valokuvilla. Ensimmäisten päikkäreiden aikaan lähdettiin Noelin kanssa vaunulenkille. Aurinko paistoi, oli todella lämmin ja reippailtiin kahdestaan merenrantaa pitkin. Muutama muu lenkkeilijä (ja Arabianrannan hanhet) olivat yhtä aikaisin liikkeellä. Paras startti päivälle, jos multa kysytään!

Kun tultiin kotiin, mua odotti ylläribrunssi. Tuorepuuroa, croissantteja, hedelmiä, banaanilettuja, tuoreita marjoja ja kakku!

Loppupäivä menikin rennosti Netflixin parissa. En olisi voinut muuta äitienpäivälle toivoa (ehkä muutaman tunnin unta yöllä tai pitkät päikkärit).

Oon niin kiitollinen, että teit musta äidin ja saan olla just sun äiti, Noel!

-Sanna