Turhautuneen miehen tarina

 

 

Tartuin pulloon,

turhaan yritin sen

povitaskuuni sulloo.

 

En sittenkään

raitistunut, ei

en ees viinapiruja

kavahtanut.

 

Joku on

tämän rankan

elämäni

lavastanut.

 

Ehkäpä olen

se, joksi luulin

kasvavani.

Urheaksi,

vahvaksi, kunnon

mieheksi.

En tällaiseksi

kossusieneksi.

 

Syön

krapulaaamuna

vanhaa hotdoggia,

mietin vaan

80-luvun kunnon

rokkia. Ja niitä

pimuja, pikku pikku

minihameissa.

 

Kai jossain

haaveissa yhen

jos toisenkin

kellistin.

Mutta lopulta

hakkasin kestituvan

pihassa homon sellistin.

 

Turhaa oli

tämä vaikerrus.

Lopetan sen nyt, mutta

tilkkanen vielä.

Olen kyllä siellä,

missä minun

kuulukin olla.