Arvon herrat ja pitäjän postinkantajat

Arvon herrat ja pitäjän postinkantajat

Koirani on rasisti. Kun kadulla tulee vastaan tummaihoinen, turkkilainen tai vaikkapa taiwanilainen, terrierini saa järjettömän  raivokohtauksen. Luulin, että tämä on vain sattumaa, mutta saman toistuessa, olen yhä vakuuttuneempi koirani rasistisuudesta.  Rasismi on ollut kohuttu puheenaihe viime aikoina lähinnä siitä syystä, että arvon herra Timo Soini ei ole häpeillyt kertoessaan arvoperiaatteitaan ulkomaalaisten suhteen. En koe olevani rasisti, vaikka sapettihan se, kun menetin mahdollisuuden loistavaan työpaikkaan, koska ruotsalaisella oli minua parempi ansioluettelo! Mikä minusta tekee huonomman kuin ulkomaalainen?
            Kysymyksen voisi asettaa myös toisin päin. Entäpä, jos aina ei olekaan kyse rodusta, vaan yksinkertaisesti siitä, että me suomalaiset olemme ajattelultamme hirvittävän mustavalkoista kansaa. Vaikka en missään tapauksessa kannata perussuomalaisia tai halua nostaa herra Soinia jalustalle, on hänen käytöksensä rohkeaa. Sen sijaan, että me tavalliset ihmiset uskaltaisimme sanoa ääneen mielipiteemme ja kuuntelisimme myös toisten näkökulmia, me luokittelemme ihmisiä milloin mihinkin kategoriaan, nimittelemme toisia ja kuvittelemme kaiken tämän halveksunnan keskellä, että olemme jollain tapaa parempia kuin ”ne muut”. Minulle elämän monimuotoisuuden ja ihmisten erilaisuuden ymmärtäminen on hyve.
               Yleisin kommentti ulkomailta Suomeen muuttaneista lienee se, että hehän ovat rikollisia. Harmittava takaisku on se, että niin on moni suomalainenkin. Mummoni täräytti kahvipöydässä, että Virtailla asuu eräs todella ahkera neekeri, joka työntää 30 asteen pakkasessakin postikärryjä ja lauleskelee mennen tullen. Poikaystäväni meinasi tukehtua pullaansa. ”OMG! Se sanoi neekeri!”. Toisen kuppikunnan edustajat saavat lievän sydänkohtauksen, kun sana neekeri vain lausutaankin. Oli tarkoitusperä kuinka vilpitön tahansa, kuten mummollani.  Toiset sijaan  pöyristyvät Soinin yleistävistä puheista, joihin ei sisälly ajatusta edes yhdestä rehellisestä muslimista. Nämä eriävät mielipiteet ovat oiva esimerkki siitä, miten erilailla ihmiset ajattelevat.
             Antakaa nyt hyvät ihmiset Soinin soimata, jos hän sitä tahtoo tehdä. 40- 50-luvulla  nuoruuttaan eläneelle mummolleni neekeri on vain sana sanojen joukossa. Tuomitseminen  on paljon helpompaa, kuin pyrkimys ymmärtää erilaisia näkökantoja. Toivoisin enemmän monialaisuutta suomalaisten ajatteluun. Elämä ei ole mustavalkoista, kuten ei ole   ihmisyyskään. Eläimistä puhumattakaan!