Musta rastas

Vankityrmässä

Heitit minut

tuskien tuntojen

vankityrmään.

Hylkäsit, kun

olisin sinua eniten kaivannut.

 

Suututit minut itseäni vastaan, mutt’

ikkunan kaltereiden takaa näen

mustan rastaan.

Nyt tiedän on elämää vielä,

jossain siellä ulkona, auringon

säteissä ja paisteessa.

 

Rastas, olet elämäni, voittoni,

olet kukistanut minut jaksamaan.

Vielä näen uuden elämän alun

ja tapaan sinut, mustan ystäväni.