Meitsi luovuttaa

Koska olen mukana pelastamassa yhden ihmisen henkeä, saa blogini hieman hengähtää.
Lue kuitenkin blogihistoriani tärkein kirjoitus.

Oletko kuullut kantasolurekisteristä? Tästä kansainvälisestä rekisteristä etsitään vapaaehtoisia kantasoluluovuttajia, jotka voisivat pelastaa tuntemattoman potilaan hengen. Kantasolusiirrettä käytetään usein viimeisenä pelastusmuotona muun muassa leukemian hoidossa. Miten tämä nyt liittyy minuun?

Olen koko täysi-ikäisyyteni luovuttanut säännöllisesti verta, olen allekirjoittanut elinluovutuskortin ja viime syksynä päätin liittyä myös kantasolurekisteriin. Verta aloin luovuttaa, koska vaarini sai syöpähoitojensa yhteydessä paljon verisiirteitä. Tahdoin laittaa hyvän kiertämään ja antaa oman panokseni. Kantasolurekisteriin liityin, koska perheystävämme sai joitakin vuosia sitten kantasolusiirteen ja sai näin toisen mahdollisuuden elämään. Ehdin olla rekisterissä vain muutaman kuukauden, kun vuoden vaihteessa sain kirjeen, että antamani sylkinäytteen perusteella voisin olla mahdollinen match jollekin tuntemattomalle potilaalle. Kävin verikokeissa ja minut todettiin ainoaksi sopivaksi luovuttajaksi potilaalle. Kun minulta tiedusteltiin halukkuuttani jatkaa luovutukseen, en epäröinyt hetkeäkään. Matkustin Meilahteen terveystutkimukseen, jotta terveyteni tila saatiin tarkistettua mahdollista luovutusta varten. Kun luovutukselle ei ollut esteitä, alettiin potilasta valmistella luovutusta varten. Tuosta on nyt pari viikkoa. Tällä hetkellä olen sairauslomalla Helsingissä, jotta voin käydä päivittäin Meilahdessa hakemassa piikin, että kantasoluni kasvavat. Huomenna, tiistaina menen sairaalaan vihdoin luovuttamaan kantasolujani. Pääsen mahdollistamaan tuntemattoman potilaan viimeisen oljenkorren.

Mitä minä menetän? En mitään. Kantasolurekisteri maksaa kaikki minulle koituvat kulut, mm.  majoittumisen Helsingissä ja ansionmenetykseni sairausloman ajalta. Mitä minä tästä saan? Hyvän mielen. Mahdollistan toisen ihmisen elämän. Enkä koskaan voi tietää, jos itse olen joskus saajapuolella. Silloin tahtoisin, että rekisterissä olisi mahdollisimman moni vapaaehtoinen.

Veljeni kysyi minulta eilen miksi luovutan kantasoluja. Vastasin: ”Miksi en?” Totesin, että jos minulla on mahdollisuus auttaa jotakin, eikä se ole minulta mitenkään pois, en keksi yhtäkään syytä, miksen niin tekisi.
Veljeni oli samaa mieltä.

Haastankin teistä jokaisen edes harkitsemaan rekisteriin liittymistä. Mitä enemmän rekisterissä on ihmisiä, sitä suurempi todennäköisyys on löytää sopiva luovuttaja potilaalle. Kaikkia tarvitaan, mutta etenkin nuoria miesluovuttajia kaivataan kipeästi. Lue kantasolurekisteristä ja siihen liittymisestä lisää täältä.