Muijan purkit
Olen ihan hulluna kaiken näköisiin purnukoihin ja purkkeihin. Tahtoisin säilöä kaikki pikkutavarat ja tilpehöörit erilaisiin purkkeihin. Asuinkumppanini on vaan asiasta hieman eri mieltä. Kaikkea kun ei kuulemma tarvitse siirtää pois näkyvistä kaappeihin tai purkkeihin. Itse ajattelen juuri päinvastoin. Vai kuinka monen mielestä esimerkiksi Berocca-putkilo on esteettisesti silmää miellyttävä makoillessaan keittiön pöydällä? Niinpä.
Kävin eilen pyörähtämässä pikaisesti Marimekolla katsomassa olisiko siellä vielä yksi ale-mekko omassa koossani. No ei tietenkään ollut kun aikailin ostamisen kanssa. Toisaalta ehkä ihan hyvä. Tai ehkä ei sittenkään. Löysin nimittäin eilen samoista alennusmyynneistä ihanan 100% villapuseron. Nyt se huutelee vaativasti nimeäni. Ja on vielä kalliimpi kuin aikaisemmin miettimäni mekko. Niinpä. Samalla reissulla päädyin tuijottelemaan Marimekon keittiöpuolta. Kaikkia kivoja astioita ja niin, niitä purnukoita. Taas. Ostin joskus kolmisen vuotta sitten Marimekolta ison, mustan Muija-peltipurkin. Olen mietiskellyt, että pitäisi ostaa vähintään yksi samanlainen vielä, että saisin hieman yhtenäistettyä keittiömme purkkikavalkadia. Siksi siis päädyin sinne purkkeja katselemaan. Kävin myös viime viikolla, mutta isot peltipurkit olivat loppu toistaiseksi. Nyt niitä oli kuin olikin taas saatavilla. Siispä nappasin yhden mukaani. Meinasin ostaa myös yhden pienen, mutta ihan rehellisyyden nimissä meillä ei ole sille käyttöä, niinpä jätin sen hyllyyn. Tosin tässä kirjoittelun lomassa järkkäilin samalla meidän keittiötä ja kyllähän sieltä parikin kohdetta löytyi pienelle sekä vielä (ainakin) yhdelle isolle Muijalle. Mutta ensin täytyy raivata vanhoja tavaroita kirppikselle, ennen kuin hankin yhtään mitään lisää tänne. Täytyy vain kestää tämä purkkiviidakko.
Vanhemmiltani löytyy näitä samaisia Muija-purkkeja ja tarjotin punaisina lapsuudenkotoani ja muistan kun en pitänyt niistä nuorempana ollenkaan. Ja purkkien sisältö kirjoitettu Dymolla. Purkit oli mielestäni vähän mummomaisia. Kummasti maku vain muuttuu, Muijahan on yksi mahtavimpia kuoseja Marimekolta ja Dymo on ihan överikäytössä meidän taloudessa nykyään! Kyllä äiti on osannut aina valita. Nyt kun oikein mietin, niin omistan nuo peltipurkit, patakintaan ja pannunalusen sekä yhdet Converset Muija-kuosissa. Hups. Tosin patakintaan ja patalapun ostin joskus alennusmyynneistä ja ne on ihan väärän väriset meidän keittiöön. Vihreät nimittäin. Ja meidän keittiössä väripisteinä mustan lisäksi on punaista ja turkoosia, ei mitään muuta vihreää (keltaisilla pilkuilla). Eilen siis sydämeni hieman suli myös mustalle patakintaalle ja aluselle. Miettikääpäs, kuinka kätevä värikin musta on patakintaassa. Eipä paljoa näkyisi, jos vähän sattuisi kärähtämään… 🙂
Meneekö sulla kaikki purkkiin vai menetkö vapaammalla linjalla?