Ei syksyä ilman…

…oikein kunnon ärhäkkää syysflunssaa. Ja se iskee silloin, kun ei oikein olisi hyvä aika flunssalle.

Olin odottanut kuin kuuta nousevaa, että pääsen lauantaina kymmenen vuoden tauon jälkeen kisaamaan partiotaitokisoihin. Tiistaina kuitenkin syysflunssa tuupersi minut sängyn pohjalle ja siellä pitäisi lääkärisedän ohjeistuksen mukaan pysyä ainakin perjantaihin saakka. Ketuttaa. Mutta on sairastamisessa hyviäkin puolia, voi esimerkiksi:

• katsoa ihan supermonta jaksoa Tervetuloa Ruotsiin -sarjaa
• nukkua käsittämättömän monta tuntia päikkäreitä ja silti yöllä nukuttaa
• juoda jatkuvasti kuumaa teetä ja väliin kuppi Finrexiniä (sitä punaista)
• syödä vain makeita ruokia. Flunssamakuaistini on outo: nenän ollessa tukossa en maista suolaisia ruokia käytännössä ollenkaan, mutta makeat ruuat ja herkut maistuvat lähestulkoon samalta kuin terveenä ollessani.
• näin ollen on ok vetää Speculoosaa lusikalla suoraan purkista (toim. huom. puhtaalla lusikalla)
• herkutella vitamiinipitoisilla fruitieilla
• ottaa 45 kuvaa siitä fruitiesta
• suunnitella, kuinka terveenä on ihan hyperaktiivinen liikunnan suhteen (yeah right)
• kirjoittaa ystäville postikortteja
• pelata loput valveillaolotunnit Maailman valtiot -peliä
• suunnitella vaatekaappien ja koko kämpän siistimistä kunhan on jälleen terve
• mennä nukkumaan päiväunet, kun edellämainitut ajatukset tunkeutuvat mieleen

Flu. Not my cup of tea. Or glass of fruitie.