Nuori muotoilija tienristeyksessä

Onnea kaikille vastavalmistuneille!

Viime viikot ovat olleet hektisiä ja tapahtumarikkaita. Suurin osa hektisyydestä on johtunut opintojeni viime metreistä ja viime hetken säädöistä. Kaikki kiire ja huseeraus kulminoitui viime keskiviikkoon, kun minusta tuli ihan virallisesti muotoilija. Olen nyt oikeutettu käyttämään itsestäni nimikettä muotoilija (AMK). Fiilis on samaan aikaan törkeän hyvä, mutta samaan aikaan myös jännittää ja ahdistaa. Työllisyystilanne on Suomessa vähän joka alalla hankala tällä hetkellä ja jalkaa on hankalahkoa saada oven rakoon. Opiskeluaikaiset harkkapaikkani eivät valitettavasti ole tällä hetkellä minulle mahdollisia työpaikkoja yritysten taloudellisista syistä. Tällä hetkellä päivät kuluvatkin hyvin pitkälti työnhaun parissa. Yritän pitää silmät ja mielen avoimena, jotta jostakin suunnasta tärppäisi. Ensimmäisen oikean oman alan työpaikan natsaaminen taitaa olla se kaikista haastavin jobi. Tahtoa ja yritystä onneksi löytyy, ja uskon, että tekevälle ja yrittävälle löytyy loppujen lopuksi töitä, kunhan vain tarpeaksi jaksaa yrittää. Välillä meinaa epätoivo iskeä, mutta samaan aikaan aion nauttia tästä valloillaan olevasta kesästä, antaa työnhaulle sata prosenttia ja uskoa, että elämä kantaa. 

Onko ruudun toisella puolella muita vastavalmistuneita, jotka seisovat samanlaisessa tienristeyksessä? Tai löytyykö tarinoita ensimmäisen oikean työpaikan löytymisestä?