Olen materialisti. Henkeen ja vereen.
Maison & Objet -messuilta värikylläisyyttä syyskuussa 2013
Olenhan minä sen jo kauan tiennyt, että materia tekee onnelliseksi, mutta eilen pysähdyin tiskatessani oikein kunnolla miettimään tätä. Haluaisin olla minimalisti ja epämaterialisti, mutta kun en ole. Asuntomme on ihan liian täynnä roinaa ja vaatteita. Ei kai kahvimukejakaan tarvitse lähemmäs 40:ää kappaletta kahdelle ihmiselle. Silti koen tavarat osana minua ja minuuttani.
Huomaan usein loukkaantuvani jos poikaystäväni kritisoi jotakin minun esinettäni. Tähän pohdiskeluun minut herätti se kun hän eilen haukkui minun (nyk. meidän) Jamie Oliver-paistinpannua paskaksi. Koska siinä on liian paksu pohja wok-vihannesten paistamiseen. Eikä edes ole, hyviä vihanneksia tuli. Vaikka en olekaan itse kyseistä pannua ostanut, on se mielestäni paras pannu, jolla olen koskaan kokannut. Sain sen ylioppilaslahjaksi ja muistan kuinka onnellinen olin yli viisi vuotta sitten kun avasin paketin. Ja olen edelleen, pannu on kuin uusi.
Kysehän nyt ei ole vain paistinpannusta vaan kaikesta materiasta, mitä omistan. Tai ainakin niistä minun lemppareistani. En loukkaannu jos Lack-pöytääni haukutaan, mutta varsinkin jos kalliimmat, ehkä mahdollisesti jopa ”design-tuotteet” päätyvät kritiikin kohteeksi, otan itseeni. Koska kyseessä on lempipaistinpannuni, koen, että jos sitä kritisoidaan, kritisoidaan myös minua ja minun makuani. Lapsellista, tiedän. Otin myös itseeni kun sain arvostelua iPhonesta, kun harkitsin ostavani uuden puhelimen hajonneen iPhonen tilalle. Loppupeleissä päädyin ostamaan Lumia 920:n, etten joudu kuuntelemaan kitinää, kuinka olen aivopesty Applen puoleen. En ole, tykkään vaan mielettömästi enemmän heidän tuotteistaan ja käyttöliittymästä, kuin vaikkapa Nokian. Okei, pakko myöntää, että olen positiivisesti yllättynyt tästä Lumiasta, mutta kaipaan silti iPhonea… Vai voiko joku väittää, etteikö iPhone olisi kaunis?
En edes tiedä, mitä haluan kaikella tällä vuodatuksella kertoa, mutta ei kai sen niin väliksi. Ehkä kaipaan vain vertaistukea, anyone? Olen materialisti, joka opettelee edes vähän minimalistiksi sekä eroon tavaratunnesiteistä ja siinä se. Varsinkin tavaratunnesiteistä olisi omalla kohdallani tärkeää päästää irti. Vai miten muuten voisin suunnitella esineitä työkseni, jos suhtaudun niihin kaikkiin osana minua. Totta kai joihinkin esineisiin syntyy suurempi tunneside kuin toisiin, mutta kyllähän joku roti pitää olla. Löytyykö muita materialisteja? Tai siis, varmasti löytyy, mutta uskaltaako kukaan nostaa kättä ylös…