Retro on uusi musta

Nauratti yksi aamu, kun tajusin, että syön lapsuusajan lemppariani, vispipuuroa vanhanaikaisesta lasipurkista. Retroilu alkoi itseasiassa jo vispipuuron valmistuksesta, kun mittailin mannasuurimot lasipurkista, jonka kannesta löytyy Dymolla tehty teksti. Kai tällaiset ajattomat klassikot ovat todellakin nimensä veroisia. Vuosikymmenellä ei ole näköjään väliä siihen, että vispipuuro kuuluu pimeneviin syysiltoihin (ja aamuihin), Dymo-teksti luo aina hieman siistimmän ja järjestelmällisemmän ilmeen ja vuosi toisensa jälkeen lasipurkit ovat sympaattisempia kuin muovipurnukat.

Yleensä nautin vispipuuroni järkyttävällä kasalla sokeria ja kunnon lorauksella maitoa, mutta nyt tein niin hyvän puuron (vaikka itse sanonkin), ettei sokerille tai maidolle ollut tarvetta. Aiemmin olen tehnyt vispipuuroni pelkistä puolukoista, mutta nyt testailin puolukoista, punaherukoista ja mansikoista koostuvaa harmoniaa, ja sehän toimi! Tässä on tullut tehtyä tätä retropuuroa lähiaikoina uudemmankin kerran ja päätin samalla räpsiä muutaman kuvan sekä kirjoitella ohjeen ylös.

Vitsin hyvä vispipuuro

n. 100 g      puolukoita
n. 100 g      punaviinimarjoja
n. 10           mansikkaa
1 l               vettä
1½ dl          mannasuurimoita
1½ dl          sokeria                  
ripaus suolaa

Keittele marjoja vedessä noin 10 min. Lisää joukkoon mannasuurimot ihan pikkuisen kerrallaan, ettei ne paakkuunnu. Keitä puuroa pienellä lämmöllä noin 10 min. Heitä sekaan sokeri ja suola. Anna puuron jäähtyä kunnolla. Vatkaa yleiskoneella tai tehoseikoittimella kuohkeaksi. Itse tykkäisin vatkailla puuron aina tosi, tosi vaaleanpunaiseksi ja kuohkeaksi, mutta ilman yleiskonetta en jaksa vatkata tarpeeksi pitkään. On siis tyytyminen pinkkiin puuroon, eipä huono sekään.

Nauti!