Bussit Pariisista

Suunnittelin tekeväni interrailin kesällä kurssien jälkeen – Suomesta kun ei pääse junalla kuin Venäjälle, joten lähtöruutu Pariisissa olisi jo huomattava etumatka. Ranskan bussiliikenteen lainsäädännössä tehtiin kuitenkin hiljattain muutoksia, ja täälläkin päästiin mukaan Euroopan halpisbussibuumiin. Taidan ehtiä viikonloppureissuilla kuluttaa itteni sen verran piippuun, että jätän junat korkeintaan Välimeren suuntaan matkustamiseen. Ei ne junatkaan nimittäin kalliita ole, ja Ranskahan on kuulu TGV:stään.

Pohjoisemmilla leveyspiireillä (sekä erityisesti Ranskan sisällä) on mahdollista matkustaa Pariisista parilla pennillä, ja helpoiten pääsee Saksaan, Belgiaan ja Hollantiin. Hinnat ovat niin alhaisia, että kilpailun reiluus sekä yhtiöiden henkilöstön palkkataso epäilyttää, mutta Kelan ja kesätyörahojen elättämänä opiskelijana aion lähes surutta repiä kaiken ilon irti tästä hinnoittelusta niin kauan kuin se on mahdollista. Lyoniin ja takaisin matkustin yhteensä kahdeksalla eurolla Megabusilla, joskin hintaa kompensoivat äärimmäisen hyvin piilotettu terminaali kaakkois-Pariisissa sekä myöhästely. Äskettäin palasin Hollannin-reissulta, jonka matkat Pariisista Rotterdamiin (sekä tauko Antwerpenissä!) sekä Amsterdamista Pariisiin kustansivat Flixbus-yhtiöllä yhteensä 49 euroa. (Kikkailijat kikkailee FB:n kautta Hollannin sisäisiä junalippuja halvemmalla tai saa sattumalta autokyydin.) Koska vaihtovuosi vissiin muuttaa miestä/naista, olen ollut normaalin luonteeni vastaisesti kovinkin seikkailumielinen ja varannut kaikki edellä mainitut matkat puolestatoista päivästä muutamaan tuntiin ennen bussin lähtöä. Jos suunnittelee reissunsa paremmin etukäteen on tsäänssit muutaman euron lippuihin. Suunnittelemattomuus (lue: päätöksenteon lykkääminen) vie matkalaisen tien paikkoihin, joihin ei suunnitellessa ehkä olisi keksinyt kiinnittää huomiota, mutta toisaalta aiheuttaa harmaita hiuksia, jos matkalainen on yhtään taipuvainen järjestelmällisyyteen ja kontrollin ylläpitoon (nykyaikana on hankala tavoittaa kavereita toiselta puolelta vierasta kaupunkia ilman ulkomailla toimivia kännykkäliittymiä!).

Kuluttavan ryhmämatkaviikonlopun Normandiassa jälkeen vietin siis kuluttavan Hollanti-viikonlopun Enschedenissä ja Amsterdamissa. Amsterdam on postikortti, joka sai olon tuntumaan kotoisalta ilman sen kummempia kommervenkkejä tai spesiaaleja aktiviteetteja. Suodatinkahvia ei saanut helposti, mutta ainakin cortado tuli isossa kupissa, kaupunki on siisti ja tyylikkään rento hieman skandinaavisella tvistillä (toiveajattelua?). Ja ihmiset (puhuvat englantia ja) ovat ystävällisiä! Heti ensimmäiset pysäyttämämme damilaiset kertoivat, missä on kaupungin paras omenapiirakka. Sen löytää keskustan länsipuolelta Noordermarktin kulmalta Winkel-nimisestä kahvilasta. Ihan itketti tota kermavaahtovuorella kuorrutettua lohkaretta syödessä.