Meni kahdeksan ja puoli kuukautta

…että Le Marais -hype aukesi mullekin. Kaupunginosan kahvilat ja ravintolat ovat heränneet eri tavalla eloon täysine terasseineen, kun lämmöstä voi vihdoin nauttia lämpölampun sijaan helleauriongon alla, ja kadut vilisevät jengiä puistokaljoittelevista hipsternuorista pikkukauppoja (lue: optikkoliikkeitä… miksi niitä on vähintään yksi joka kadulla?) ravaaviin turisteihin.
Le Marais -valaistumiseni tapahtui, kun en aloittanut kuljeskeluani kaupunginosan eteläpuolelta (métro Saint Paul – sieltäpäin tosin löytyvät ne kuuluisat rue des Rosiersin falafelit, eli ei turha mesta sekään), vaan pohjoisemmasta, Républiquelta alaspäin kulkien, ja turistirysäpikkukujat kohdatessani käännyin koilliseen kohti Oberkampfia. Olen viime päivinä käynyt useasti kävelemässä tätä reittiä hieman varioiden, lukien lähes jokaisen raflan menut ja happy hour -tarjoukset, piipahtaen pieniin gallerioihin ja kirjoitellen katumainoksista ylös katukirppisten, taidenäyttelyiden ja ruokatapahtumien päivämääriä.

Kummallista, että valaistuin Le Marais’n viehättävyydestä vasta nyt, vaikka olenkin tasaisin väliajoin koko vaihtovuoteni ajan viettänyt aikaa rue Dupetit-Thuars’n kahviloissa ja käyttänyt 0fr:aa pakopaikkana tylsinä ja yksinäisinä päivinä. 0fr-ketjulla on kaksi tilaa aivan vieretysten Carreau de Templen naapurissa (sekä yksi Tokiossa): galleria/tapahtumatila/kirjakauppa sekä taidekirjakauppa. Erityisesti ensiksi mainittu tila on varsin hurmaava yllättävyydessään: yleensä pelkistetty myyntitila on täynnä isoja pinoja taide- ja muotilehtiä, tyylikkäitä matkaoppaita, taidekirjoja, satunnaisia tauluja ja postikortteja, joko kasoina lattialla tai parilla täyteenvuoratulla pöydällä. Takahuoneessa on useinmiten käynnissä pieni näyttely (tällä hetkellä siellä on näytteillä on Keith Haringin julisteita, ja sisäänkäyntihuoneessa Andy Warholin vinyylinkansia), taustalla soi musiikkia vinyylisoittimesta. Ajankohtaista ja tyylikästä meininkiä, siis. Silloin tällöin tilat raivataan lehtipinoista ja täytetään jollain aivan muulla tavalla, kuten kerran japanilaisella keramiikalla tai pienten suunnittelijoiden vaatteilla, tai sitten tilaa tarvitaan keikoille ja muille taidetapahtumille. Monimuotoinen taidetila järjestettynä tietynlaisen minimalistisen ja nykyaikaisen estetiikan rajoissa – vahva brändi, siis. Tunnelma on kuitenkin hirveän sympaattinen. Minä tykkään!