Kirjallisuustiedettä ranskalaisyliopistossa

 

(opiskeluympäristöni kotona näyttää yleensä tältä, miinus juustovoileipiä prameemmat eväät ja Sauli Niinistö ruudussa – kuvassa yksinäinen itsenäisyyspäiväni)

Tässä partieleihin kertaamisen sijasta/lomassa kirjoittelin lyhkäiset kuvaukset kursseista, jotka syyslukukaudella kävin. Tarkoitus oli kirjoittaa koko Nanterren yliopistosysteemistä, mutta näiden typistettyjen kurssikuvausten yhdessä muodostettua jo melkos mittavan ja passiivis-aggressiivisuudella maustetun tekstin, olisi äärimmäisen turhauttavan kurssi-ilmoittautumisprosessin avaaminen tähän alkuun tehnyt postauksesta karmeeta luettavaa. Jätetään siis ranskalaisen yliopisto-opiskelun yleisemmän puolen kuvaaminen myöhemmäksi.

Opiskelen siis yleistä kirjallisuustiedettä Université Paris Ouest Nanterre La Défensessa (ent. Université Paris X – molemmat nimet aika gangstoja, länsilähiöissä kun ollaan). Vaikka montaa muuta ainetta Ranskassa opiskellaan satapäisillä massaluennoilla, taiteentutkimuksessa opetus keskittyy pienryhmiin, jotka ovat yllättävän käytännöllisiä ja siksi myös työteliäitä. Yhden pienryhmäkurssin opintopistemäärä on 1,5, tosin työmäärä vastaa ainakin HY:n kirjallisuustieteen 3-5 nopan kursseja. Vaihtarille työmäärä tuntuu tuplalta,kaikki opetus ja kurssimateriaali kun on luonnollisesti ranskaksi. Hajottaa, mutta toisaalta oon oppinut muutamassa kuukaudessa enemmän kuin koko kakkosvuotenani, tai siltä ainakin tuntuu.

Kursseja oli mulla siis yhdeksän (listaukseen innoitti fellow HY:n vaihtari Taru, jota hiljaisesti stalkkaan):

Histoire littéraire de XIXe-XXe siècle

Massaluennoilla (cours magistral) kaljuuntuvat professoriukot papattaa menemään kuin TGV konsanaan, lukevat suurella tunteella 1900-luvun ranskalaista runoutta ja hyssyttelevät metelöiviä fukseja. Kurssi käsittelee (kattavampaan katsaukseen viittaavasta nimestään huolimatta) vain ranskalaista kirjallisuutta 1800- luvun lopusta 1900-luvulle postmoderniin kirjallisuuteen asti. Diaesityksiä ei ole, salin mikrofoni on on oikukas ja humiseva, enkä ole löytänyt kurssin nettimateriaalia enkä kattavaa lähdekirjallisuuslistaa, johon yksi proffista välillä viittaa vihjaillen samalla tenttikysymyksien spesifiydestä.

Massaluentojen täydennykseksi kurssiin kuuluu pienryhmä, joka kokoontuu kerran viikossa kahdeksi tunniksi tutustumaan kyseisen ajanjakson kirjallisuuteen yksityiskohtaisemmin jonkun tietyn aiheen kautta. Itse valitsin sattumalta kaupunkikuvaukseen keskittyvään ryhmään; käsittelemme siis paljon Pariisin kuvailuun ranskalaisessa kirjallisuudessa, mikä tuuri! Loppua kohden tiukan asiantunteva mutta sympaattinen opettaja oli valinnut myös muuta ranskankielistä kirjallisuutta, viimeisimmät esimerkit jopa tänä vuonna ilmestyneistä teoksista, jotka jatkavat ranskalaisen nouveau romanin perinnettä. Esseekotitehtävältä vaadittiin äärimmäisen tarkkaa yksityskohtiin pureutumista Victor Hugon tekstistä, sillä Hugo oli ylijumala, joka hienosääti tekstinsä eheiksi viittaus- ja symbolisokkeloiksi.

Texte/intertexte 1

Kolmannen vuoden pienryhmäkurssi (tosi pien: meitä on yhdeksän!), jossa käsitellään sisäistä monolgia ja tajunnanvirran esittämistä William Faulknerin Äänessä ja vimmassa sekä Claude Simonin Jardin des plantes -romaanissa. Narratologiaa siis, joskin itse teoriasta ei juurikaan jauhettu – Kristeva mainittiin muistaakseni kerran yhdellä luennolla –, vaan keskityttiin analysoimaan tekstiä omien huomioiden pohjalta. Tämän hetken suuri haasteeni on koittaa analysoida lähes joka sana muutaman sivun katkelmasta ensin mainitun teoksen ranskankielisestä käännöksestä. Oikeasti kiehtovaa ja antoisaa puuhastelua, mutta sen verran vaikeaa, että olisin suomeksikin lukiessa ja tulkitessa melkoisissa vaikeuksissa.

Étude d’une oeuvre en une littérature étrangère 1

Kerrassaan mystinen nimi, jolla halutaan kai viitata siihen, että tällä pienryhmäkurssilla päästään hetkeksi irti ranskalaisesta kirjallisuudesta ja syvennytään muuhun Eurooppaan. Valitsemallani kurssilla opettaja luennoi lähes uskomattomalla intohimolla Arthur Schnitzlerin romaanista La nouvelle rêvée (Traumnovelle), jota vertailimme sen filmatisoinnin, Kubrickin Eyes wide shutin kanssa. Päänvaivaksi paljon saksankielisiä termejä analysoinnin avuksi ja tehtäväksi kaksi kotitehtävää, joista toinen kahdeksansivuinen, sekä pistokoe, jossa täytyi muistaa yksityiskohtia romaanin tarinan kulusta. Nämä lopputentin lisäksi, siis.

Littérature, arts et interculturalité 1

Mun suosikkikurssi! Ilmoittauduin tähän pienryhmään nimen perusteella, ja yllätyin, kun kurssilla tutustuttiin hyvinkin tarkasti primitiivisen (ts. nk. alkuperäiskansojen ja niistä erityisesti afrikkalaisen ja oseanialaisen) taiteen esittämistapaan ja museologiaan Ranskassa, ja siihen, kuinka tähän aiheeseen on otettu kirjallisuudessa kantaa. Lukulistalla Apollinairea ja Bretonia, ja kurssin ohjelmaan kuului välitentin ja ryhmätyön (joka on meillä vielä totaalisen vaiheessa) lisäksi museokäynnit Musée Dapperiin, Louvren Pavillon des Sessionsiin ja Museé du Quai Branlyyn. Kurssin proffa on liikuttavan innostunut tutkimuskohteestaan ja lisäksi äärimmäien mukava, ja käsittämättömän nopeasta ja välillä lähes huutavasta puhetavasta huolimatta kiinnostavaa kuunneltavaa. Positiivinen yllätys (tällast ei salee vois HY:ssä käydä!).

Littérature pour la jeunesse

Lasten- ja nuortenkirjallisuuden pienryhmäkurssi, jota käyn maanantai-iltaisin, jolloin motivaatio on mahdollisimman pohjalla. Kurssi on kolmosvuoden tasoa, joten tekstien tarkastelu on melko intensiivistä maanantai-illaksi ja keskustelu luokassa – silloin kun sitä syntyy – korkeatasoista. Harvinaista kyllä, tällä kurssilla lukulistalla oli vain yksi ranskalainen kirja (Charles Vildracin L’Île rose), ja veikkaisin Liisan Ihmemaassa, Peter Panin ja Kultaisen kompassin kuuluvan myös Helsingin kirjallisuustieteen lastenkirjakurssin kirjastoon. Edes yksi kurssi, jonka saan varmasti hyväksiluettua kandintutkintooni.

Art moderne 1

Massaluentoja italiaisesta ja flaamilaisesta renessanssitaiteesta. Päädyin tänne helppojen noppien perässä, sillä taidehissan peruskurssit tuli käytyä viime vuonna, mutta siinä missä länsimainen taidehistoria käydään HY:ssä pääpiirteittäin läpi kolmessa kurssissa, on täällä historia jaettu tasaisesti kolmelle kandivuodelle ja tiettyihin ajanjaksoihin syventyviin kursseihin. Luennoilla satapäinen fuksimassa naputtaa proffan jokaisen sanan läppärille, mutta varsinaista työtä teettää se, että luentomuistiinpanoja kuuluu täydentää tietyllä lähdekirjallisuudella, johon en ole vielä päässyt käsiksi. Katsotaan, mitä tammikuisesta (!) lopputentistä tulee.

Art contemporaine 5

Katso edellinen. Tämä kurssi vain on kolmosvuoden tasoa ja käsittelee taidetta 1700- ja 1800-lukujen taitteesta 1900-luvun alkuun, painopiste ranskalaisessa ja brittiläisessä taiteessa. Viime luennolla aiheena oli Pariisin maailmannäyttely, jonka paviljongeista lähempään tarkasteluun otettiin Ranskan lisäksi Suomen paviljonki, siis sama kaava kuin jo käymälläni HY:n luennolla… häh.

Anglais: Traduction 1

Jostain byrokraattisesta syystä mulle oli pakollista valita yksi kurssi englannin laitokselta, joten ilmoittauduin humanistifuksien englannin kääntämisen kurssille, sillä miksikäs ei. Käsittelyssä on kääntämisen perusteita ja englannin sekä ranskan kielioppia. Olo on orpo, kun joutuu jatkuvasti selailemaan kahta eri sanakirjaa ja oikeasti opettelemaan passé simplen ja subjunktiivin virheettömän käytön. Lisäksi olen päässyt syventymään muun muassa viininharrastuksen sanastoon kahdella kielellä. Kieli- ja kulttuurikylpy!

Français pour les étudiants étrangers: écrit 3

Vaihtarit voivat ottaa kolme kielikurssia eri painotuksilla, mutta intensiivikielikurssiin syyskuussa turhautuneena valitsin vain tämän yhden, jonka tarkoitus olisi nostaa kirjoitetun ranskan tasoani B2:sesta C1:seen. Turha kurssi, ja taso nousee paremmin muiden kurssien esseitä kirjoittamalla kuin työnhakukirjeitä laatimalla. Saanpahan kuitenkin tämän avulla paremman tasoluokituksen virallisiin papereihin.

 

…Kyllä mulla on ollut myös kivaa!