”des bêtises !”
Kärsivällisyys kyllä maksaa ittensä takaisin, kaikki lutviutuup’. Muutamissa tilanteissa erinäisissä toimistoissa olisi varmaan kuitenkin ollut jopa aiheellista bustata virkailijoiden ja auktoriteettien huono asenne tai suoranaiset valheet otsikon lausahduksella tai muuten vain kipakalla vastaväitteellä – ehkä olen vaihtarivuoden jälkeen tästä oppineena sanavalmiimpi.
Hiljaisella päättäväisyydelläni olen kuitenkin saanut viimeisen parin viikon aikana tahtoni läpi ja kevään perusjutut järjestykseen. Kiitos kultaisista kultaisimman lettres modernes’in sihteerin, joka tarjosi mulle aamukahvit ja -croissantit ja järkkäs mulle yksityisen ajan kurssivalintojen tekoon, pääsen keväällä keskittymään opinnoissani kiinnostaviin aiheisiin, kuten Ranskan vallankumoukseen aikalaiskirjallisuudessa, frankofonisiin romaaneihin sekä helpompien noppien toivossa brittiläiseen gotiikkaan. Kurssit alkoivat tällä viikolla, ja rakastan jo valmiiksi lähes joka proffaa. Kampuksen kuntosali aukeaa maanantaina puolen vuoden rempan jälkeen, ja ruokala alkaa maaliskuusta alkaen tarjoilla joka keskiviikko yhtä vegeateriaa (tämä on popeda, tämä on voitto). Alkaa kuulostaa huolestuttavan lupaavalta.
Puolentoista viikon mittaisen ristiin rastiin sahaamisen, epätoivoisten tekstiviestien ja noin seitsemän tuhannen vastoinkäymisen jälkeen kaikki järkkäytyi viimein niin, että ensi lauantaina muutan Pariisin kaupungin rajojen sisäpuolelle. Juhlistin vuokrasopparin kirjoittamista eilen liiakin innoissani valkkarilla ja kevään ekoilla mansikoilla tulevan melkein-naapurin luona (päättyen siihen, että löysin peräti toisen yöbussin näille pian entisille kotikulmille, häh?!), ja onnistuin unohtamaan syksyn Erasmuksien jäähyväisjuhlinnat. Tuntui kylmältä lähettää näkemiin-toivotuksia FB-chatissä vaihtariranskalla, mut sekin kai menee taas luokitukseen c’est la vie. Ihanilla väliaikaistuttavuuksilla on aina aivoin kutsu pariisilaisyksiöni ranskalaiselle parvekkeelle kahville. Syksyn tapahtumat olivat hienoja, ihmiset olivat hienoja, mutta koko lukukausi tuntui vielä väliaikaiselta, turhankin uuvuttavalta. Mul on vähän parempi tatsi tähän kevääseen. Tämä jatkuva muutostila täytynee vaan hyväksyä, ja ottaa siitä kaikki irti. Nukkua voi kesälomalla Suomessa, joka vaikuttaa kaukaa katsottuna ihanan verkkaiselta.