Pariisi iholla

Kolmenkymmenenkahdeksan päivän päästä olen taas Helsingissä, takanani kolmea päivää vajaa kymmenen kuukautta pariisilaiselämää, matkalaukussa vähintään yks purkki Bonne Mamanin viikunahilloa ja käsivarressa uus tatuointi.

Capture d’écran 2016-05-22 à 16.11.42.png

 

Ranska ei ole helppo maa, eikä Pariisi ole helppo kaupunki. Tänne saapuessa pitää varautua kielitaidottomuuden aiheuttamaan turhautuneisuuteen ja loputtomaan jonottamiseen. Kymmeniin hyvänpäiväntuttuihin, joiden kanssa vaihdetaan aina samat small talk -lausahdukset, mutta joiden kanssa juttu lähtee harvemmin uiskentelemaan syvempiin vesiin. Suurkaupungin saasteisiin, mielenosoitusten aiheuttamiin liikennehäiriöihin, jokakuukautisiin lakkoihin ja colis suspectien aiheuttamiin viivästyksiin junissa ja metroissa. Talveen, joka ei ole kunnon talvi vaan pidennetty syksy, ja kevään vaihtelevaan säähän, jossa kaupunki näyttää parhaat ja kauheimmat puolensa niin idyllisessä sadekuurossa kuin kivitalojen seinistä hohkavassa helleilmassakin.

Syksy oli vaikea, ja omalla tavallaan tämä kevätkin. Oon iloinen päästessäni pian palaamaan rakkaaseen harmaaseen Stadiin, mutta samalla tuntuu, että oon vihdoin asettautunut Pariisiin. Täällä on kuitenkin aivan omanlaisensa tunnelma, just se kliseinen caféiden terassien, chansonien, vapaana kulkevien sylikoirien, suurten monumenttien, patonkia kantavien ja kadulla toisilleen kiivaasti mutta tavallaan rakastavasti huutelevien ja metrossa kirjoja lukevien pariisilaisten pariisilaistunnelma. Marraskuumasennuksen pessimismistä huolimatta onnistuin luomaan tänne yhdeksässä kuukaudessa oman pikku elämäni. Sen muodostivat on-off-aktiivisen opiskelun ja tylsistyttävän työttömyyden uudenlainen arki: myöhään nukutut aamut, jokapäiväinen camembert- tai brie-leipä, jatkuva lukeminen, Fip-radiokanava, illat Trocadéron penkeillä, métro 9, illallishengailut viikonloppuisin kavereiden vanhempien omakotitaloissa lähiöissä tai korttia pelaten puistossa, jokamaanantainen huippuäänentoistolla varustettu GoT-katsomo naapurilla, yksin museossa ja päämäärättömillä kävelyillä käyminen.

Siistii.

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *