Vaihtarin herkkuruuat ja uskomattomat tarinat

Kevään ensimmäisten kokeiden lähestyessä halusin kirjoittaa kevätlukukauden kursseista ja opiskelun eroista syksyyn verrattuna, mutta en löytänyt kuvitukseksi kuin kuvia ruuasta. Syitä tähän on kaksi: 1) viime aikoina on tullut syötyä eeppisiä aterioita (erityismaininta oikeanpuoleisen kuvan ensimmäiselle vihikselleni ja Sipsari-debyytilleni) ja 2) viime kuukausien kuviani katselee kännykästäni nyt taskuvaras (jos hänkään). Lisäksi opiskelujutut ovat jääneet vähän toisarvoisiksi viime aikoina, kun keskittymistäni häiritsevät kämppäni putkiongelmat, joiden takia ravasin rautakaupassa ostamassa ja palauttamassa väärän kokoisia tiivisteitä ja kodin putkimiestä, vain todetaksemme tänään kämpän omistajan kanssa, että jotakuinkin kaikki putket vuotavat ja jonnekin piiloutunut tukos indestructible. Tällä hetkellä totuttelen siis edelleen uuteen kännykkään ja mietin, että on pakko varmaankin taas alkaa käydä aamusalilla, jotta pääsee suihkuun.

Ai niin, ja esimerkiksi torstaina leunnot jäivät välistä, kun tiedekunnan rakennus oli tukittu barrikadein protestiksi uutta El Khomri -työlakihanketta vastaan. Facultén valtaajat muistuttelivat vuodesta 1968 kirjoituksilla seinillä. 

Yliopistofaktojen listaamisen sijaan haluaisin nyt siis mainita, että vaikka vieraan maan näkökulmat oman pääaineeni opinnoissa ovat ehdottomasti virkistäneet kiinnostustani opiskeluun, olen tyytyväisempi siitä, mitä olen oppinut koulun ulkopuolella erinäisten surkeiden ja hupaisten sattumien kautta. Jos otetaan otokseksi vain viimeiset neljä viikkoa, olen niiden aikana oppinut muun muassa

– että varastetusta kännykästä rikoisilmoitukseen tekemiseen tarvitaan puhelimen sarjanumero
– aivan killerin gnocchi-vuuan reseptin
– että viiden euron tuoppi on pariisilaisenkin mielestä jo hintavahko
– putkiremppasanastoa ranskaksi ja ist:in ja isst:in eron saksaksi
– että paikallisen asumistuen eli APL:n saamisessa menee ihan oikeasti kuukausia – olen kolmisen kuukautta odotellut vastaanottamisilmoitusta hakemuksestani sekä nettipelvelun käyttöjätunnuksia, ja kun jonottelin paikallisessa Kelassa CAF:ssa tiskille asiaa ihmettelemään, sain kuulla vain sanat ”vous êtes un peu impatiente, hein ?”
– uusia kavereita saa nopeasti yhdessä tanssimalla
– Pariisin kevään sää on oikukas, mutta tuoksuu Suomen kesältä
– ranskalaisesta soijasta tuotetut maito ja tofu ovat halpoja ja hyviä
– kielitaitoni ja akateeminen osaamiseni on jo sillä tasolla, että voin ananysoida Pascalia onnistuneesti viiden sivun verran ranskaksi
– ainakin tältä vuodelta on paljon tarinoita kertoa (ihanan tasaisessa) Helsingissä
 

Seuraavaksi en enää listaa fragmentteja näistä tarinoista, vaan kerron oikeasti siitä opiskelusta. Kohta loppuu aikakin kesken – pystyin jo tekemään hakemuksen HOASille.