Vuosi, joka opetti

Moi!

Mä täytin sunnuntaina 19 vuotta. Tehtiin poikaystävän kanssa pieni päivänmittainen roadtrip ja mm. pyörähdettiin kivoissa liikkeissä, syötiin hyvää ruokaa (Rosson margherita-pizza on mun ihan lemppari!), juteltiin, ostettiin kakkupalat ja rentouduttiin. Aika täydellinen päivä siis! Meillä on ollut tapana juhlistaa molempien synttäreitä jollain kivalla yhteisellä jutulla, sillä meidän synttärit on hauskasti ihan peräkkäisinä päivinä!

Ei todellakaan tunnu siltä, että edellisistä synttäreistä olisi aikaa jo vuosi, koska päivät menee nykyään ohi ihan silmänräpäyksessä. Pysähdyin vähän aikaa sitten miettimään, millainen vuosi mulla on ollut ja vaikka se ei ollutkaan kaikkein helpoimmasta päästä, niin olen silti tosi kiitollinen, että kaikki on tapahtunut juuri niin kuin on. Viime syksynä ajatukset olivat melko sekaiset, sillä suurta stressiä aiheuttaneet kirjoitukset, kaikenlaiset elämänmuutokset ja viimeinen lukiovuosi pyörivät mielessä non-stoppina. Tähän aikaan viime vuodesta olin juuri palailemassa kotiin Kreikan reissulta, jonka jälkeen lukion kolmonen jatkui taas kovaa vauhtia. Ja vaikka alkuvuodesta aloin olemaan jo todella väsynyt ja vähän myös loppuun palanut kaikesta kiireestä ja stressistä johtuen, niin mahtui vuoteen myös monia ihania muistoja. Edellä mainittu reissu Kreikan saarelle, penkkarit, päivät uudessa työpaikassa, valmistuminen, sekä monet muut ihanat ja onnelliset hetket tekivät mun vuodesta ikimuistoisen.

Sanotaan, että vuosi voi tehdä ihmiselle paljon ja nykyään uskon siihen itsekin vahvemmin kuin koskaan ennen. Tietynlainen pysähtyminen oli mulla tänä vuonna se, joka muutti asioita kaikista eniten. Ensimmäistä kertaa ikuisuuteen aloin arvostamaan omaa aikaa ja sen merkitystä omalle hyvinvoinnille, mikä ei käynyt aikoinaan edes mielessä. Päivät alkoivat vähitellen täyttyä vapaudesta ja tuntui, että löysin itsestäni sellaisia puolia, jotka olin joskus matkan varrella kadottanut. Jatkuvan kiireen ja stressin oravanpyörästä oli alkuun jopa outoa vaihtaa kiireettömään ja rauhalliseen elämään, mutta nyt en voi muuta sanoa kuin, että kyllä kannatti.

Ehkä se hetkessä eläminen toi myös tiettyä selkeyttä esimerkiksi siihen, mitä ylipäätään haluaa elämältä. Oli kerrankin aikaa ajatella ja tehdä just sellaisia asioita, mitä oikeasti itse halusi tehdä esimerkiksi ulkopuolisten vaatimusten ja toiveiden sijaan. Tällä hetkellä oon yksinkertaisesti vaan tosi onnellinen elämästä ja päällimmäisenä on ajatus siitä, että rakastan elää. Toivon, että ihan jokaisen päivät olisivat täynnä ihania asioita, onnellisia hetkiä ja, että elämä olisi ennen kaikkea just oman näköistä!

Nyt mieli avoimena ja uteliaana on hyvä lähteä kohti tulevaa!  Ihanaa lokakuuta teille kaikille <3.

 

 

– Sara