Moi!

Mä täytin sunnuntaina 19 vuotta. Tehtiin poikaystävän kanssa pieni päivänmittainen roadtrip ja mm. pyörähdettiin kivoissa liikkeissä, syötiin hyvää ruokaa (Rosson margherita-pizza on mun ihan lemppari!), juteltiin, ostettiin kakkupalat ja rentouduttiin. Aika täydellinen päivä siis! Meillä on ollut tapana juhlistaa molempien synttäreitä jollain kivalla yhteisellä jutulla, sillä meidän synttärit on hauskasti ihan peräkkäisinä päivinä!

Ei todellakaan tunnu siltä, että edellisistä synttäreistä olisi aikaa jo vuosi, koska päivät menee nykyään ohi ihan silmänräpäyksessä. Pysähdyin vähän aikaa sitten miettimään, millainen vuosi mulla on ollut ja vaikka se ei ollutkaan kaikkein helpoimmasta päästä, niin olen silti tosi kiitollinen, että kaikki on tapahtunut juuri niin kuin on. Viime syksynä ajatukset olivat melko sekaiset, sillä suurta stressiä aiheuttaneet kirjoitukset, kaikenlaiset elämänmuutokset ja viimeinen lukiovuosi pyörivät mielessä non-stoppina. Tähän aikaan viime vuodesta olin juuri palailemassa kotiin Kreikan reissulta, jonka jälkeen lukion kolmonen jatkui taas kovaa vauhtia. Ja vaikka alkuvuodesta aloin olemaan jo todella väsynyt ja vähän myös loppuun palanut kaikesta kiireestä ja stressistä johtuen, niin mahtui vuoteen myös monia ihania muistoja. Edellä mainittu reissu Kreikan saarelle, penkkarit, päivät uudessa työpaikassa, valmistuminen, sekä monet muut ihanat ja onnelliset hetket tekivät mun vuodesta ikimuistoisen.

Sanotaan, että vuosi voi tehdä ihmiselle paljon ja nykyään uskon siihen itsekin vahvemmin kuin koskaan ennen. Tietynlainen pysähtyminen oli mulla tänä vuonna se, joka muutti asioita kaikista eniten. Ensimmäistä kertaa ikuisuuteen aloin arvostamaan omaa aikaa ja sen merkitystä omalle hyvinvoinnille, mikä ei käynyt aikoinaan edes mielessä. Päivät alkoivat vähitellen täyttyä vapaudesta ja tuntui, että löysin itsestäni sellaisia puolia, jotka olin joskus matkan varrella kadottanut. Jatkuvan kiireen ja stressin oravanpyörästä oli alkuun jopa outoa vaihtaa kiireettömään ja rauhalliseen elämään, mutta nyt en voi muuta sanoa kuin, että kyllä kannatti.

Ehkä se hetkessä eläminen toi myös tiettyä selkeyttä esimerkiksi siihen, mitä ylipäätään haluaa elämältä. Oli kerrankin aikaa ajatella ja tehdä just sellaisia asioita, mitä oikeasti itse halusi tehdä esimerkiksi ulkopuolisten vaatimusten ja toiveiden sijaan. Tällä hetkellä oon yksinkertaisesti vaan tosi onnellinen elämästä ja päällimmäisenä on ajatus siitä, että rakastan elää. Toivon, että ihan jokaisen päivät olisivat täynnä ihania asioita, onnellisia hetkiä ja, että elämä olisi ennen kaikkea just oman näköistä!

Nyt mieli avoimena ja uteliaana on hyvä lähteä kohti tulevaa!  Ihanaa lokakuuta teille kaikille <3.

– Sara

Moi taas!

Musta tuntuu välillä, että haluaisin kirjoittaa tänne paljon enemmän, mutta aloittaminen on joskus niin hankalaa. Usein oon alkanut tekemään jotain tekstiä ja sitten lopulta sulkenut vaan koko koneen, kun on tuntunut niin tahmaiselta ja turhauttavalta. On myös päiviä, kun ajattelen, etten keksi ollenkaan järkevää sanottavaa, eikä arjessa tunnu tapahtuvan mitään ihmeellistä tai ”kirjoittamisen arvoista”. Mulla on välillä samanlaisia fiiliksiä myös esimerkiksi Instagramia kohtaan. Haluaisin päivitellä enemmän, mutta usein jään vaan vähän kuin odottelemaan, että jotain hienoa ja spesiaalia tapahtuisi. Mutta miksi ihmeessä? Uskon kuitenkin vahvasti, että juuri niillä kaikista pienimmillä asioilla on elämässä suurin merkitys ja turha tuhlata päiviään siihen, että vain odottaa sormet ristissä niitä erityisiä hetkiä. Miksen siis suhtautuisi someenkin vastaavanlaisella asenteella? Asioiden ei tarvitse olla suuria, jotta niistä voisi nauttia, mutta postaustakaan ei tarvitse jättää tekemättä vain siksi, että voisi jakaa jotain hienompaakin.

Yritän siis jatkossa saada vielä lisää rentoutta tähän kirjoittamiseen ja ennen kaikkea muistaa, ettei mun tarvitse olla täydellinen ja voin tehdä asioita ihan vain omaksi iloksenikin. Toivon, että edes yksi ihminen voisi joskus mun tekstien luettuaan inspiroitua ja kokeilla uusia asioita, vaikka joskus vähän epäröisikin. Tässä siis fiilistelyä viime aikojen tapahtumista, juurikin niistä tavallisen ihanista, pienistä hetkistä!

Uusia podcasteja, pitkiä metsälenkkejä ja auringonvaloa, parasta! Mun täydelliset arkiaamut alkaisivat aina varmaan just näin. Pieni hetki itselle ennen muiden päivän askareiden aloittamista tekee niin hyvää!

Lukemista, lukemista ja lukemista! Mun lukuinto on noussut kyllä ihan huippuunsa ja kirjapino sen kuin kasvaa, mutta oon siitä vaan tosi onnellinen. On ihan parasta, kun pääsee lukemisessa niin hyvään vauhtiin, että kirjat vaihtuvat toiseen lähes itsestään. Oon yrittänyt lähiaikoina lukea myös vähän monipuolisemmin ja tarttua sellaisiinkin teoksiin, joita en yleensä ehkä ensimmäiseksi valitsisi. Kaikki tähän mennessä luetut ovat kyllä aina yllättäneet mut positiivisesti ja on ollut ihanaa huomata pitävänsä sellaisistakin kirjoista, joista ei olisi ikinä uskonut pitävänsä! Pakko silti myöntää, että tällaiset rakkaustarinat uppoavat muhun yhä kaikista parhaiten ja niin kävi tämänkin kohdalla. Joka ikinen kesä oli nimittäin yksi ihanimmista hetkeen lukemistani kirjoista! Koskettava, intohimoinen sekä rakkautta huokuva tarina oli juuri niin ihana kuin olin ajatellut, enkä olisi halunnut kirjan loppuvan ikinä. Mikäli sydämelliset tarinat, tunteellisuus ja romanssit ovat mieleesi, niin lue tämä!

Ps. Ekassa kuvassa näkyy myös vilaukselta meidän perheen ihana Nelli-koira <3.

Poikaystävä yllätti yhtenä päivänä illallisella ja nähdessäni valmiin pöydän purskahdin melkein itkuun onnellisuudesta, sillä mulla oli ollut pitkä päivä ja nälkä oli suunnaton. Ajoitus ei olisi siis voinut olla täydellisempi ja tällaisina hetkinä sitä todellakin pysähtyy arvostamaan ympärillä olevia ihmisiä. Haaveilen yhä tuosta kermaisesta katkarapupastasta ja valkosipulileivästä, sillä kaikessa yksinkertaisuudessaan se oli yksi parhaista hetkeen syömistäni aterioista.

Oikealla näkyy puolestaan parin viikon takainen herkku iltapala, jonka jaksoin vielä työpäivän jälkeen väsätä ja onneksi jaksoinkin. Tuo yksinvietetty, pieni hengähdyshetki täydessä hiljaisuudessa oli jotenkin niin ihana ja juuri se mitä siinä hetkessä kaipasin. Pitäisi tehdä useamminkin jotain tämän tyylistä!

Valoa alkaa aina tähän aikaan vuodesta arvostamaan kyllä ihan eri tavalla. Oon just se tyyppi, joka ajaa autolla pidemmän reitin, jotta voi kuunnella pidempään musiikkia ja joka pysähtyy kiireidenkin keskellä, jotta voi nauttia edes pienen hetken auringosta.

Edellä mainittujen lisäksi päiviin on mahtunut paljon muitakin ihania juttuja, joita ei ole vaan aina tullut taltioitua, sillä on ollut niin läsnä hetkessä ja hyvä niin. Olen siis myös mm. leiponut, käynyt ystävän kanssa elokuvissa, viettänyt aikaa perheen kesken, syönyt hyvissä ravintoloissa, oleillut ja imenyt itseeni syksyistä fiilistä ihan loputtoman paljon. Hassua, miten helposti sitä miettiikään, ettei omassa elämässä tapahdu mitään ihmeellistä, kun itse asiassa ihmeitä tapahtuu ihan joka päivä. On helppoa unohtaa arvostaa kaikkea, mitä itsellä jo on, sillä usein keskitytään niin suuresti siihen, mitä ei ole. Maailmastakin löytyy niin paljon kauneutta, kaikista ja ihan kaikesta, mutta välillä pitäisi vaan pysähtyä katsomaan vähän tarkemmin.

Näissä merkeissä toivotan itse kullekin hyvää alkavaa viikkoa sinne ruudun toiselle puolelle! Toivottavasti tekin löydätte arjestanne jotain pieniä, mutta usein sitäkin merkittävämpiä syitä olla onnellinen.