Kartalla

Istuimme äitini kanssa autossa alunperin matkalla ostoskeskus Veturiin.

äiti: kerro sitten kun pitää kääntyä

minä: mentiin ohi

äiti: ajetaanko suoraan ja käydään kääntymässä Pentikissä?

minä: mennään vaan

äiti: sano kun pitää kääntyä

minä: mentiin taas ohi

äiti: käydäänkö kääntymässä Tykkimäen pihassa niin päästään takasin oikealle tielle?

minä: käydään vain

(autolla käännös Tykkimäen pihalla kohti ostoskeskus Veturia)

äiti: sano kun pitää kääntyä

minä: nyt

äiti: käydäänkö vielä Tykkimäessä kahvilla?

minä: käydään vain

Löysin uudestaan polkusammakkot, kilppariradan, narunvedon, josta voittaa aina ja hattaran tuoksun sekoittuneena juuri poksahtaneisiin popcorneihin.

Sellainen reissu meillä likoilla. Edelleenkin olen sitä mieltä, että eksymisessä parasta on asiat, jotka löytyvät matkan varrelta. Oikeastaan teimme aikamatkan 20 vuotta taaksepäin. Äitini on yhtä huono suunnistamaan kuin aina ennenkin ja minä olen edelleenkin etupenkillä kyselemässä tyhmiä kysymyksiä elämästä kuin mikäkin kyselyikäinen. Jotkut asiat eivät koskaan muutu vaan ne kiertävät kehää.

-Sara