Pidätyskuva Pasilassa
Tätä päivää kuvaa täysin pics or didn’t happen. Onneksi tästä päivästä ei kuitenkaan ole kuvia (tai itseasiassa onhan passikuvani) vaan nämä kuvat on otettu viikonlopulta Lappeenrannassa kun olin matkalla syömään sunnuntain brunssia Lappeenrantalaisittain eli Vetyä satamassa. Lihapiirakkaa savukinkulla, kananmunalla ja melkein kaikilla mausteilla, nam! Kelpaisi hyvin tälläisen päivän jälkeen.
paita-Zara/ shortsit-H&M/kengät-Hawaianas
Tänään piti ihan vilkaista kalenteria etten vain elä maanantaita uudestaan. Olin varannut Pasilan poliisiasemalta ajan passin uusimiseen. En ollut kuitenkaan kerennyt käydä ottamassa passikuvia, joten päätin, että käyn otattamassa passikuvat ennen poliisilaitosta Pasilassa. Muistin kuitenkin töissä, että vanha passi tulisi olla mukana, joten ei auttanut muu kuin lähteä ensin kotiin hakemaan passia, jonka jälkeen suunnistin suoraan valokuvaamoon. Turha varmaan mainita kuinka hyvin passikuvat onnistuivat pidätyskuvaksi. Näytin lähinnä kuuluvani jenkkiläiseen ohjelmaan, jossa esitellään ihmisten pidätyskuvia. Murhaava katse, tukka sekaisin ja porttilat eli tummat silmänaluset.
Maksaessani kuvia muistin, että pankkikorttini oli jäänyt toisen takin taskuun. Minulla oli onneksi kuitenkin käteistä. Maksoin kuvat, mutten muistanut ottaa niitä mukaani liikkeestä. Painuin takaisin liikeeseen ja kiitin kuvista. Ulkona liikkeestä tajusin, ettei minulla ole varaa maksaa enää passiani ja menin hieman paniikkiin sillä passillani on kiire.
Nöyränä tyttönä marssin takaisin valokuvaamoon ja kysyin,että saisinko lainata kahta euroa? Vannoin maksavani takaisin ja hymyilin niin pirusti. Valokuvaamon mies oli ymmärtäväinen ja lainasi minulle kaksi euroa. Huomenna koukkaan siis Pasilan kautta maksamaan velkani ja hymyilen kahtakin kauniimmin kiitokseksi tuolle jalolle miehelle. Koko passinuusimisreissuun vierähti 3 tuntia, joka sisälsi suurimman osan ajaksi reittigps:n ja karttasovelluksen kanssa suunnistamista kunnes akkuni loppui kännykästä. Itse passin uusiminenhan kesti asemalla kuitenkin vain n.10 minuuttia. Olin niin rikki kun pääsin takaisin toimistolle kolmen tunnin suunnistamisen, poukkoilun ja noloilun jälkeen. Ainiin, kun tulin tänään kotiin niin bussikuski tööttäsi minulle monta kertaa kun lähdin bussista. Käännyin ja kysyin mikä hätänä jolloin selvisikin, että bussikuski oli tööttäillyt vieressäni olevalle spurgulle. Nolostelin lisää ja kun bussi ajoi ohitseni bussikuski tööttäsi tällä kertaa oikeasti minulle ja naureskeli. Pikkujuttuja, mutta eikö nämä kommellukset kuuluisi maanantaille eikä enää tiistaille?
-Sara