Bomber Saturday

COSn silkkiselle T-paidalle on ollut käyttöä ja siitä on tullut yksi luottovaatteistani. Hyvä ostos siis. Bomberin ”lainasin” siskoltani ja nyt samanlaisen pusakan metsästys on käynnistynyt.  Välillä nauramme kuinka samanlainen maku meillä on siskoni kanssa vaikkakin olemme tietyissä asioissa toistemme vastakohtia.

Mihin nämä viikonloput oikein hupenevat? Saavuimme vanhempieni luokse ja eilinen päivä meni juhlavalmisteluissa ja juhliessa. Tiedättekö sen tunteen kun olet odottanut jotain tiettyä iltaa ja suunnitellut mitä laitat päälle ja miten tukankin voisi laittaa. Loppujenlopuksi siinä käy kuitenkin niin, että kaikelle laittautumiselle ja valmisteluille jää liian vähän aikaa, kiire on valtava ja olet jo myöhässä. Tukan kerkesin laittamaan vasta automatkalla juhlapaikalle ja jos olisin tiennyt millainen katku siitä tulee, niin en olisi suihkuttanut hiuslakkaa auton etupenkillä ihan niin paljoa. Toisaalta, vaikka meillä ei eilen olisikaan ollut kiire juhlavalmisteluiden kanssa, niin olisin silti ollut auttamattomasti myöhässä.

Löysimme kuitenkin helposti aikaa käydä kahvilla P.n kanssa. Olin taas unohtanut ottaa mukaan osan tavaroistani ja vaatteistani. Takin ja huivin löysin äidiltä ja bomberin lainasin siskoltani. Kätevää.

Kotikaupungissani on yksi parhaista kahviloista mitä tiedän. Leivonnaiset, sämpylät ja suolaiset on kotitekoisen makuisia eikä niissä ole säästelty voita tai sokeria. Muistaakseni Innon Marko on sisustanut aikaa sitten kahvila Varvaran, mutta kahvilan ikkunoista pitää huolen kahvilan ihana omistaja Reija. Haluaisin joskus nähdä millaisen aarreaitan Reija omistaa, sillä näyteikkuna vaihtuu aina kausittain.

Tämä on kahvila, jossa olemme perheen kanssa käyneet aina koulujen loputtua todistustenjaon jälkeen, ennen töiden alkamista, töiden jälkeen, viikonloppuisin, arkisin, milloin vain. Kuitenkin niin paljon, että kahvilan myyjä tietää aina ennalta mitä otan. Korvapuustin ainakin.

Lehtikorista löysin vanhan Kotilieden ja selasin sen läpi ihan mielenkiinnosta. Syysmuodin lisäksi, joka muuten muistutti aivan Louis Vuittonin tämän kauden ruutukuosia, löytyi myös jumppaohjeita.

Eipä ollut tuolloin vielä tietoa Body combatista, spinningistä tai pilateksesta. Olisivat varmaan nauraneet jos olisivat kuulleet. Aivan samalla tavalla kuin minua nauratti voimistelu hyppynarun avulla.

Huh, nyt on juhlat juhlittu ja kameran muistikortti on täyttynyt skoolailusta. Taisi siellä olla yksi mies kravatti otsallakin kuva. Loppuillan otan ihan iisisti ja jään odottamaan ensi viikkoa, jolloin viikonloppu alkaa jo torstaina ja lähdemme perheeni ja P.n kanssa Tallinnaan. 

Leppoisaa sunnuntaita!

-Sara