Farmer’s Market on Sunday

Heräsimme ensimmäistä aamua uudesta ”kodistani”, joka sijaitsee 4th, Santa Monica Streetillä lähietäisyydellä rannasta ja keskustasta. Nukuimme ensimmäistä kertaa kahteen viikkoon vähän pidempään ja tähän väliin on pakko hehkuttaa miten hyvin nukuttikin kun merituuli puhalsi ikkunasta sisään, tai ehkä se johtui siitä, että pääsi pois hotellista. Koska työkaverillani oli viimeinen päivä täällä ennen Suomeen paluuta halusimme lähteä katsomaan millainen hullunmylly Venice Beach on. Olimme kerenneet kävelemään muutaman blockin rannan suuntaan kunnes saavuimme ihan yllättäen sunnuntaitorille, joka oli pystytetty sunnuntain ammupäivän ajaksi puiston ja parkkipaikan kulmaukseen. Pian selvisi, että torilla myytiin orgaanista lähiruokaa kymmenistä kojuista, joista sai myös samoista raaka-aineista tehtyä aamupalaa, lemonadea sekä yrttejä, kukkia ja koruja.

Paikan päällä soitti paikallinen jazz-bändi, joka veti ihan mielettömän hyvin ja tunteella. Perheet ja ystävykset kuuntelivat jazzia nurmikolla nauttien eväistään. Me haettiin kojusta aamupalaa ja istahdettiin joukkoon ihmettelemään ja tuijottelemaan markkinoiden menoa. Olen muuten huomannut, että jos jotakin ihmistä tuijottaa liian kauan niin hän tervehtii automaattisesti takaisin. Koska tykkään katsella ihmisiä ja heidän tyylejään olen saanut aika monet morot jo takaisin, noloa. Nolosta puheenollen näin tänään aasialaisen miehen, joka yritti ottaa puhelimellaa kuvaa rantakadusta, mutta törmäsikin lyhtypylvääseen ja pudotti puhelimen maahan. Yritin hillitä itseäni, etten nauraisi koska tiedän, että tuo olisi ihan hyvin voinut käydä minullekin. Silmät punaisina ja naurua pidättäen yritin tuijottaa vain eteenpäin enkä vilkaistakaan kaveriani, koska muuten olisin revennyt varmasti nauramaan. Noh, morothan sieltä taas tuli räppiä kuuntelevalta lökäpöksyltä kun olin niin intensiivisesti tuijotellut eteenpäin, etten tajunnut tuijottavani kyseistä miestä. 

Hellyyttävät leidit viettivät koko päivän varjossa ja nyökytellen hitaasti musiikin tahdissa -luultavasti kappaleet olivat heidän kulta-ajoiltaan.

Orgaanista tai ei niin rasvasta ei tingitä!

Ihmisiä oli paikalla paljon, mutta kun illalla ohitimme rantakierroksen jälkeen saman paikan, jossa tori oli ollut, ihmisistä, roskista tai kojuista ei ollut jälkeäkään. Kaikki oli kierrätetty ja siivottu jämptisti pois. Päätin, että ensi sunnuntaina haen kotiini kukkia ja ostan jääkaapin täyteen ihania tuoreita vihanneksia ja hedelmiä. Ostin minä muuten yhdestä kojusta hopeisen korun, josta ensi kerralla lisää. Ah, minulla oli ollut ikävä markkinoita!

-Sara