Graduni

Nyt kun gradun palauttamisesta alkaa olemaan jo muutama viikko pystyn palaamaan aiheeseen ilman vilunväristyksiä. Itseasiassa aika on alkanut kultaamaan kuluneen vuoden gradumatkan muistot kohti valmistumista, mutta helpolta graduprosessi ei tunnu vieläkään. Gradun alkusanoihin olisi tehnyt mieli kirjoittaa, että olipa helkkarinmoinen työ, mutta siistin kieleni akateemisen kunnioittavaksi ja tyydyin toteamaan kiitostekstissäni, että matka oli pitkä, välillä loputtomaltakin tuntuva, mutta palkitseva. 

Tarkoituksenani on avata, miten minun henkilökohtainen graduprosessini eteni. He, jotka ovat käyneet kandin tai opinnäytetyön aloitusseminaareissa tietävät, että kokoontumisessa istuu kahdenlaisia gradun kirjoittajia. Ensimmäisellä ryhmällä on aihe jo mietitty valmiiksi ja sisällysluettelokin on luonnosteltu. Toinen ryhmä taas pähkii kuumeisesti aiheen parissa, jota ei vieläkään ole. Itse kuuluin näiden kahden ryhmän välimaastoon.

Vuosi sitten kesällä tuskailin kovin, ettei graduni aihe ollut pudonnut syliini tai löytynyt kadun kulmasta. Halusin kuitenkin löytää mieluisen aiheen ennen syksyn aloitusseminaaria. Isäni oli neuvonut, että tee jostain sellaisesta aiheesta, joka minua ihan oikeasti kiinnostaa. Vastaukseni taisi olla, että ei minua kiinnosta mikään erityisesti enkä edes tiedä minne haluaisin töihin. Pakotin itseni kuitenkin miettimään mikä minua kiinnostaisi ja listasin asioita ylös ihan niin kuin työnhaun alkuaikanakin. Aloin selailemaan kauppalehteä, marmaita, sekä työhakuilmoituksia aiheen löytymisen toivossa. Selasin jopa poikaystäväni rakennusalan lehtiä ja Betoni-lehteä. Minua huvittaa aina kun postiluukustamme tipahtaa lehti nimeltä Betoni. Soittelin joihinkin yrityksiin ja laittelin sähköpostia, mutta tuloksetta. Muistan, että noihin aikoihin lanseerattiin Costume-lehti, jota selailin myös kiinnostuneena läpi. Huomasin, että lehdessä osallistettiin paljon lukijoita mukaan lehden tekemiseen. Aloin vihdoinkin varmistua siitä, että muodista/aikakauslehdistä/virtuaaliyhteisöstä saisi varteenotettavan aiheen. Aiemmin olin epäillyt, ettei niin ”kevyestä” aiheesta saa kirjoitettua mitään painavaa sanottavaa. Olin väärässä. Opin, että olisi alun alkaenkin pitänyt kuunnella tarkemmin isäni neuvoa ja kirjoittaa aiheesta, joka minua kiinnosti, mutta jota olin vähätellyt mielessäni. Minulla kävi todellinen tuuri kun Costumen toimituksesta vastattiin ja kysyttiin, että olinko koskaan kuullut Oma Oliviasta, lehdestä, joka on tehty yhdessä lukijoiden kanssa virtuaaliyhteisön kautta. Minut ohjattiin suoraan Olivian toimituksen puheille ja silloinen Olivian päätoimittaja, Mari Paalosalo-Jussinmäki, otti avoimesti minut ja graduehdotukseni vastaan.

Vakuutan teille, jotka pähkäilette oman opinnäytetyönne kanssa, että alku ja lopetus ovat ne kaikista koettelevimmat osuudet. Onnekseni sain ihan mahtavan professorin ohjaajakseni, jonka kanssa istuttiin alas ja minä piirtelin kuvioita ja kaavioita työn rakenteesta. Painotan, että yksin en olisi pärjännyt ajatuksieni kanssa, joten järjestin aina väliajoin palavereitani ohjaajani kanssa. Pikkuhiljaa päässäni alkoi muodostumaan graduni tutkimussuunnitelmat ja loppu olikin sitten raakaa työtä, perslihasten kuluttamista ja korvien välisen henkisen kestävyyden testaamista. Vaikka monesti ajatellaan, ettei sillä ole väliä mistä gradun tekee, niin minun oli paljon mielekkäämpää tutkia aihetta, joka minua aidosti kiinnosti enkä koskaan alkanut tympääntyä aiheeseeni. 

Siinä vaiheessa kun tuntuu, että aiheesta on kertonut jo kaiken niin aihe sekä tulokset pitää tiivistää ja kerrata vielä kerran. Tämä tuotti minulle todellista tuskaa, sillä töiden ohessa olin jo ihan valmis palauttamaan graduni sellaisena kuin se oli.  Olin kuitenkin päättänyt jo ennen gradun aloittamista, etten jättäisi työtä roikkumaan ja niin sitä valvottiin kofeiinin ja adrenaliinin voimalla viimeiset viikot ennen palautusta. Vaikka mieli tekisi pitkittää gradun palauttamista töiden tai muiden kiireiden ohella niin suosittelen ajattelemaan gradua laastarina, joka repäistään nopeasti pois. Nyt kaikki on ohi eikä takaraivossa jyskytä jatkuva muistutus, että minun pitäisi olla tekemässä gradua sillä välin kun kaikki muut tekevät Facebookin mukaan kivoja juttuja, joista jään paitsi.

Tärkeimmät vinkit gradun tekemiseen on:

• Kirjoita aiheesta, joka oikeasti kiinnostaa tai josta saattaisi olla hyötyä tulevaisuudessa työmarkkinoilla.
• Muista, että ohjaajan työ on auttaa ja ohjata sinua koko prosessin ajan. Siitähän heille osin maksetaan.
• Lue lehtiä, ajankohtaisia artikkeleita, työpaikkailmoituksia, uutisia sekä alan blogeja jos et vielä tiedä aihettasi.
• Prosessiin kuuluu normaalisti hajoilu ja tekstin deletointi, joita seuraa yleensä ahaa-elämyksiä, että näin sen pitikin mennä.
• Aseta itsellesi valmistumispäivämäärän ajankohta sekä sen mukaisia välitavoitteita, joista pidät kiinni. Sovi ohjaajan kanssa etukäteen tapaamisia, joista et voi luistaa.
• Se on vain gradu eikä mörkö.

Vastailen graduun liittyviin kysymyksiin mielelläni, sillä vuoden vuoristorataa on mahdotonta tiivistää sellaiseen pituuteen, että sen jaksaisi lukea yhdeltä istumalta. Tiivistetysti vielä: kyllä minua hajotti monestikin, kyllä epäilin, etten koskaan valmistuisi, kyllä oma teksti itse luettuna on aivan kamalaa, kyllä graduni aihe opetti minua ymärtämään aihetta, jota nyt sivuan nykyisessä työssäni ja kyllä nyt on ihan mahtava fiilis kun gradu on kansissa.

-Sara