”Ja kunpa lounaalla oisin syönyt jälkiruokaa”
Perjantaissa on aina ihan oma fiiliksensä. Ihan niinkuin ilmassa olisi jotain taijanomaista. Tai sitten tämä tuntemus voi johtua myös siitä, että nukuin yön aivan tavattoman huonosti flunssan takia ja pääkoppani on hieman höntin oloinen. Oli miten oli nyt on perjantai! Minun kohdallani se tarkoittaa sitä, että gradukansio sulkeutuu hetkeksi ja keskityn aivan muihin juttuihin, johonkin paljon tärkeämpään. Voi olla, että tämä flunssan aikaansaama olo sai minut taas pohdiskelemaan.
Minulle kävi mielettömän hyvä säkä kun löysin nämä Vince Camuton saappaat Dubain Shopping Festivalilta puoleen hintaan. Tosin kyllä niiden perään metsästettiinkin.
Aurinko päätti pilkahtaa pilvenraosta ja sitä piti kääntyä oikein ihmettelemään
Kerroinkin aikaisemmin ohimennen, että vajaa kuukausi sitten olimme poikaystäväni kanssa auto-onnettomuudessa. Matkan varrella edessämme oli tapahtunut rekkakolari ja onneksemme pääsimme pysähtymään bussipysäkille ennen onnettomuuspaikkaa. Olimme ensimmäisiä jotka saapuivat paikalle. Kerkesimme juuri laittamaan hätävilkut päälle ennenkuin poikaystäväni totesi, että nyt tulee perävaunullinen rekka meitä kohti ja lujaa. Vilkaisin sivupeiliä ja näin, kuinka perävaunu lähestyi meitä päin hurjaa vauhtia lintassa. Muistan, että poikaystäväni hoki: kohta osuu, kohta osuu, kohta osuu…
Ja niin se perävaunu osui meidän auton takakonttiin. Onneksi olimme vanhempieni farkulla liikenteessä. Jos olisimme olleet entisellä autollani, beetlellä, liikenteessä emme olisi tässä nyt. Lensimme kauas penkkaan katollemme ja tajusin sen siinä vaiheessa kun olin avannut turvavyöni ja mätkähtänyt tuulilasiin. Se niistä autokoulun ”kuinka toimin kolarissa” opeista. Poikaystäväni P. veti minut turvaan rikkoutuneen ikkunan kautta, enkä koskaan tule unohtamaan sitä tunnetta kun kapusimme penkasta ja halasimme toisiamme keskellä tietä. En voinut uskoa, että olimme hengissä.
Emme saaneet juurikaan minkäänlaisia fyysisiä vammoja, jonka takia tapahtunutta on vaikea käsittää. Vaikka olenkin avautunut kuinka gradu ahdistaa ja tulevaisuuden työpaikasta ei ole tietoakaan, sinä päivänä jolloin kolari tapahtui, arvojärjestykseni meni uusiksi. Tämän takia viikonloput ovat saaneet aivan uuden merkityksen. Viikonloput ovat minulle aikaa, kun lähden tapaamaan kotikaupunkiini vanhempiani ja ystäviäni (Sara melkein 25v käy vieläkin hävettävän usein kotona) ja toteutan extempore reissuja milloin minnekin. Kun odottelin kuvaustuloksiani selkärangastani, liikutuin kuinka moni ystävistäni ja kavereistani lähetti tsemppaavia viestejä. Ystävät ja läheiset tuntuivat tärkeämmilta kuin koskaan.
Yhteiset lounashetket ovat yksi niistä asioista, joista nautin entistäkin enemmän. Tänään kävin testaamassa uuden italialaisen lounaspaikan ja näistä tortellineista tuli ihanan lämmin olo.
Kun kuulin autossa ensimmäinsen kerran Heli Kajon biisin ”Jos mä kuolen nuorena”, muistan ajatelleeni, että nyt jos kuolisin niin kuolisin onnellisena. Ajattelen samoin myös tällä hetkellä. Minun ei ole tarkoitus synkistellä, päin vastoin. Välillä on vain hyvä pysähtyä miettimään tätä hetkeä ja ottaa pienistäkin arjen asioista kaikki ilo irti. Tottakai välillä saa myös harmittaa ja ketuttaa, mutta hitsi vie, sekin kuuluu elämään. Iloista viikonloppua ja toivottavasti mahdollisimman moni teistä kerkeää nauttia ja ihan vaan olla. Heli kajon sanoin:
”Hautajaisissani pukeutukaa mustaan
Mutta vain koska se on tyylikästä
Äiti ja isi, älkää vaipuko tuskaan
Mä nautin täysillä mun elämästä”