Järjestystä päivään

Ensin ajattelin, etten kehtaa kirjoittaa tänne tylsästä päivästäni, jona kiillotin pöytähopeitani, mutta sitten muistutin itseäni tämän blogin perimmäisestä tarkoituksesta. Tämän sivun tarkoitus oli alun alkaenikin taltioida arkea ja juhlaa, höpöhöpöä ja mietiskelyä, jotta joskus pystyisin palaamaan näihin teksteihin ja miettiä, että mitä ihmettä olen tuolloin ajatellut. Mutta tärkeintä minulle on, että kuvaan päiväni sellaisena kuin ne ovat. Aitoina. Sen enempää en osaa tätä sekametelisoppaa lähteä luokittelemaan.

Mutta niin siis, tänään oli hopeankiillotuspäivä. Eli päivä, jolloin ei tapahdu mitään. Mietin, että jos nyt joku soittaisi minulla ja kysyisi, että mitä teen niin vastaisinko, että en mitään erityistä, kiillottelen vain ruokailuvälineitäni.

Odotin vieläkin vastauksia gradusta ohjaajaltani ja jotenkin asennoiduin niin, että jos en tänään voi tehdä gradua niin en voi oikein tehdä mitään muutakaan. Oikeasti minulla olisi ollut pitkä lista käytännön juttuja mitä olisi pitänyt tehdä. Koska olen tälläinen näprääjä niin tarvitsin jotain tekemistä. Muistin kesällä huutokaupasta ostamani pöytähopeat. Seurahuone myi pilkkahintaan entisen ravintolansa irtaimistoa ja olimme äidin kanssa kärppänä paikalla. Huusin itselleni pöytähopeat ja minulla oli niin aikuinen olo. Seitkyt-luvulla Seurahuone on ollut Kaakkoissuomen yksi kovimmista menomestoista ja vanhempieni mukaan sisään pääsi vain jos miehillä oli kravatti ja drinksuja sai tilata vain ruuan yhteydessä. Eli sama leipäkori kiersi juhlijoiden keskuudessa monasti. Hämmästyttävää kyllä sama menomesta on vieläkin pystyssä ja olemme P.n kanssa tavanneet yläkerran diskossa. Rakastan tavaroita, joilla on tarinoita kerrottavana.

 Aikaisemmin olin jo tehnyt inventaarin kaulakoruistani ja olihan niitä muutama.

Kävin läpi gradulähteeni ja laitoin ne järjestykseen.

Luulin, että omistaisin enemmän kynsilakkoja. Niitä voi siis ostaa lisää.

Sitten riitti. Ajattelin repäistä ja laittaa leopardipöksyt jalkaan sekä Aerosmithin Walk this wayn taustalle soimaan. Toistaiseksi housut menevät vielä siihen kategoriaan, että muilla ne näyttävät coolilta, mutta itsestäni minulla tuli ihan mieleen Leena Heffner os. Herppeenluoma. Tokaisin kuitenkin itselleni, että: hei, mä saan nää toimimaan :D

Otin itseäni niskasta kiinni ja lähdin tapaamaan ystävääni keskustaan, jonka jälkeen suuntasin vielä spinningiin. Välillä tarvitaan niitä päiviä, kun seinät kaatuu päälle, että saan tehtyä asioita, joita muuten ei tulisi tehtyä. Loppujenlopuksi tästä tuli ihan tehokas päivä. Pöytähopeita ei kuitenkaan ihan joka päivä tule kiillotettua eikä ihan pian uudestaankaan. Sen verran minulla oli Mymmeli-olo.

-Sara