Joie de vivre

Taas on yksi viikonloppureissu heitetty onnellisesti Jyväskylään. Vaikka ystävien luona on hauska käydä niin kyllä kotiin on vaan kiva tulla. Kotiintulon hohto laski hieman kun eteisessä tuli vastaan unohtuneen roskiksen haju, vaatteet lojuivat kiireisen pakkaamisen jäljiltä makkarin lattialla ja olemme lykänneet siivouspäivää sunnuntaiksi. Tälläistä meillä on kotona, välillä kaikki on järjestyksessä, mutta useimmiten tavarat on hallitussa kaaoksessa. Kotoisaa.

Simo vaatehuoneelta hei.

Aikasten siistiä on tihrustaa auringossa. Vaikka siitä saisikin ryppyjä niin hällä väliä. Ajomatka kotiin meni paljon nopeammin kun oli hyvä keli ajella. Laitettiin Mikkelin kohdilla JVG feat Raappana-Kran Turismo soimaan, suljin silmät ja kuvittelin, että on kesä. Jännä miten joistain biiseistä tulee niin vahvasti muistoja mieleen. En ole varmaan ainoa, jonka kesäbiisi 2012 oli Kran Turismo.

Matkaeväät.

Perillä päätettiin vaihtaa eväitä ja kilistellä porukalla. 

Lasillisten jälkeen päätettiin lähteä kiertelemään keskustan kauppoja. Olen nykyään aika huono shoppailemaa ja ahdistun kaupoissa helposti, koska niissä tulee kuuma, sovareihin on jonot ja yritä nyt kuoriutua kerrospukeutumisen alta sovittamaan farkkuja jotka jämähtävät puoleen reiteen. Olen todennut, että shoppailu on paljon rennompaa muutaman lasillisen jälkeen. Stadiumissa törmäsin tarjoukseen, jossa converset oli alennuksessa. Ajattelin, että tämä oli viimeinen merkki luopua ikivanhoista converseistani ja ostaa uudet tilalle.  Vielä toistaiseksi ne hohtavat lumen kanssa kilpaa.

 

Huomasin, että jollain oli aikamoiset cd-viritelmät parvekkeella. Niksipirkka-materiaalia sanon minä.

Tänään ennen lähtöä kävimme vielä yhdessä Banthaissa syömässä thaimaalaista. Ai vitsit, että oli hyvä ja kattava thaimaalainen buffet. Lappasin lautaselleni ruokaa kuin mikäkin ruotsinlaivan risteilijä buffetpöydässä. Kaikkea sekaisin lautaselle ja santsata on pakko. Täytyy sanoa, että maut olivat aitoja ja ihan niinkuin aasiassa.

Tuli muuten mieleen, että viimeksi kun olen joutunut heittämään kenkäni pois Balilla, niin niihin oli muuttanut rotta vai mikä lie. Tämäkin oli merkki siitä, että ehkä loppuunrakastetuista kengistä oli jo aika luopua. True story.