Juoksuprojektin 1. etappi

Isälläni, joka on vanha (anteeksi) urheilija, tapaa verrata luonteitamme toisiimme urheilutermein ja monesti olen kuullut, että: ”kuules nyt, me kummatkin ollaan vähän sellaisia, että tykätään laittaa korkeushypyssä rima yli kahteen metriin ja kun rima tulee alas niin petytään, mutta eikö olis helpompi laittaa rima ensin metriin, hypätä yli ja iloita ylityksestä”. Tämä ohje pätee niin urheilussa kuin muussakin elämässä. Ärsyttävää, miten vanhemmat ovat aina oikeassa.

Kun päätin aloittaa juoksemisen uudestaan halusin asettaa itselleni sekä lyhyen että pidemmän aikavälin tavoitteita. Mitä vuosien varrella olen itseäni oppinut tuntemaan niin tiukat matka- ja aika-asetukset eivät toimi enää kohdallani. Muuten juoksemisesta saattaa tulla pakkomielle, pakkopullaa tai ihan muuten vaan pakko. 

Ensimmäinen lyhyen välin tavoitteeni oli käydä muun urheilun ohella n. kolme kertaa viikossa juoksemassa ja parantaa aikaani -oli se sitten puoli minuuttia tai minuutti. Siinäpä se yksinkertaisuudessaan. Pidemmän aikavälin tavoitteenani on jatkaa juoksemista myös naisten kympin jälkeen. Kun olen ensin tunnustellut, että miten se ensimmäinen välietappi on sujunut ja tavoitteet täyttynyt, niin tuntemuksieni pohjalta lähden asettamaan toisen etapin tavoitettani. Näin varmistan, etten aseta itselleni ylilyöntejä ja saavutan sen tärkeimmän: hyvän olon ja tyytyväisyyden omaan tekemiseen.

Minua itseäni ja varmasti teitäkin kiinnostaa, että kulkeeko se juoksu? 

Olen tallentanut Sports Trackeriin kaikki kuusi lenkkiäni ja kahden viikon aikana:

• Seitsemän kilometrin lenkillä juoksuaikani on parantunut kolmella minuutilla
• Alussa 7 kilometrin matkaan kului 44:32 minuuttia. Viimeksi seitsemään kilometriin kului 41:36 minuuttia.
• Keskinopeus on parantunut lukemasta 8:09 km/h lukemaan 9,9km/h
• Paras keskinopeus neljän kilometrin lämmittelylenkillä oli 11,2 km/h
• Alussa kilometrin matkaan meni juosten 7:15 minuuttia. Nyt kilometri menee 6:03 minuutissa.
• Ryhtini on  parantunut ja keskivartalo tuntuu olevan hieman paremmin paketissa.

Lukemien perusteella voisi sanoa, että juoksu kulkee ja kehitystä on tapahtunut.

Mutta…Ei se lenkkeily aina mitään herkkua ole ollut. Viimeksi tänään tunsin jo alkumetreillä, että jaloissa painoi ja tankkaus ei ollut mennyt ihan putkeen. Sipsejä ennen lenkkiä, oikeesti? Siinä vaiheessa kun lenkkipolulla superäiti pinkoi lastenkärryjen kanssa ohi niin ajattelin, että kyllä se tästä, mutta kun ohi mennä viiletti samaan syssyyn vielä lapsi polkupyörällä apupyörineen niin ajattelin, että pääsiskö kyytiin?

Aina ei tosiaankaan kulje, mutta jokaisen lenkin jälkeen on ollut ihan loistava fiilis, oli matka ollut kuinka tahmea tahansa. Muiden juoksijoiden treeneistä on saanut mahtavasti  motivaatiota ja inspiraatiota. Täytyy todeta, että kympin joukkoon-ryhmässä on ollut hyvä tekemisen meininki juoksupäivitysten perusteella. Tässä vaiheessa totean, että jotain olen matkan varrella oppinut, sillä olen lopettanut itseni vertailun muihin ja alkanut miettimään sen sijaan mitä voisin itse oppia muilta treenaamisessa. 

Ensimmäisen etapin haaste säilyy toiselle etapille, mutta seuraava haasteeni on ruokavalio ja palauttelu. Lenkkipäivinä aion syödä tasaisemmin väliajoin pienempiä annoksia. Liian usein käy niin, että huomaan viimeisestä ruokailusta olevan yli 7 tuntia aikaa ja sitten vielä ihmettelen, että miksei juoksu rullaa. Nälkäinen ja kärttyinen nainen ei ole koskaan muutenkaan kaunis näky. Palauttelun osalta tahdon lisätä enemmän venyttelyä sekä proteiinipitoisia iltapaloja. Suuria lupauksia, mutta loppujen lopuksi aika pieniä tekoja oman jaksamisen kannalta.

Kaiken kaikkiaan olen tyytyväinen, että kehitystä on tapahtunut ja juokseminen on tuntunut taas hauskalta. Olen innoissani siitä, että P. on lähtenyt kirittäjäkseni ja välillä heittelemme toisillemme viiltäviä kommentteja, jos toinen alkaa jäämään vauhdista. Huumorilla tietty. Kyllä P. tietää nykyään jo katseestani, missä vaiheessa niitä kommentteja ei kannata heittää.

Kuva:We Heart It

Juoksemisen ja treenaamisen iloa kaikille :)

-Sara