Kahdenlaisia viikonloppuja

Viikonloppuja on tällä hetkellä kahdenlaisia. Joko pakkaan perjantaina puolet omaisuudestani jumppakassiin ja lähden suoraan töistä paikkaan x junalla tai bussilla, tietysti juosten asemalle muistaen mitä kaikkea unohtui kotiin, tai sitten odottelen perjantai-iltana, että P. tulee Helsinkiin viikonlopuksi. Oli vaihtoehto kumpi tahansa, viikonloppu menee ohi aina liian nopeasti. Voisi ajatella, että etäsuhteessa asuminen on kurjaa, mutta ajattelen sen niin, että minulla on monta eri kotia ja paikkakuntaa jonne mennä.  Tai suoraan sanoen onhan se vähän kurjaa, mutta olen pyrkinyt tekemään elämässäni aina itsenäisiä päätöksiä, enkä halua katua joskus, että jätin jonkun tilaisuuden väliin vain, etten osannut olla yksin. 

Nyt vietimme viikonlopun Helsingissä ja vanhempani sekä mummini olivat käymässä uudessa kämpässämme. Sain tuliaisiksi ihanan kimpun kukkia ja vanhan kuvan minusta ja siskostani, jonka äitini oli pelastanut arkistoista. Illalla lähdimme vielä ystäväpariskunnan kanssa ulos syömään. Morrison’sin hampparit kuuluivat viime viikonlopun syö kympillä-kamppikseen, joten sinnehän me menimme. Ruishamppari oli muuten ihan hyvä setti. Kysyin huvikseni tarjoilijalta, että montako hampparia illan aikana menee ja vastaus oli 800-900!! Sunnuntaina otin kaiken irti hitaasta aamusta ja sunnuntaitreenistä. Kerkesin ottaa muutaman kuvan viikonlopun yksityiskohdista:

Minä ja sisko Lido di Jesolossa -91.

Kimppu ruusuja vanhemmiltani.

Kahden kuukauden jälkeen sain ostettua käsisaippuan Fairyn tilalle. 

Ulos lähdössä.

Sunnuntaitreenit.

Isäni sanoo aina, että pitää olla maanantaita, jotta perjantait tuntuisivat perjantailta.

-Sara