Kuppi nurin keittiössä

Joululahjoista paljastui yksi hauska paketti, jota en olisi itse hoksannut itselleni ostaa, mutta onneksi joku tietää aina hiukan paremmin. Nyt kun ensimmäistä kertaa keittiööni mahtuu muutenkin kuin peruuttamalla ja uunin luukun saa kokonaan auki ilman, että tarvii kikkailla tai polttaa näppejä olen varma, että tulen tekemään paljon enemmän ruokaa sekä leipomaan reseptien mukaan. Minulla on iän ikuinen IKEAsta ostettu punainen ja muovinen desimitta, joka on kyllä palvellut tähän asti asiansa ihan hyvin, mutta se on aina hukassa jossakin laatikon pohjalla ja muoviin on kerennyt vuosien varrella pinttymään jo kaiken näköistä.

Paketista paljastunut Alessin desimitta olikin oikein mieluisa yllätys ja se pääsee nyt keittiön tasolle patsastelemaan ja odottamaan käyttöä. Sen verran sain urkittua, että tämä mitta on ostettu Lappeenrannasta Sisustuksen Onnista, mutta löytyy todennäköisesti osasta kaupoista ja putiikeista, jotka myyvät Alessia.

Tilaa säästääkseen desimitat voi pinota jämeräksi torniksi, mutta ovat kauniita myös vierekkäin. Jotenkin niistä tulee mieleen ihan punnukset. Nyt ei tarvi heittää summamuutikassa omasta päästä, että paljonkohan se kaksi desiä on varsinkin kun minulla ei todellakaan ole siihen samanlaista tatsia kuin vaikka äidilläni tai mummillani. Jospa se siitä iän myötä kehittyy. Siihen tämä vekotin ei kuitenkaan auta etteikö menisi suola ja sokeri sekaisin. Niinkin on käynyt.

Sara