Lucianna Santorini in action (ja spontaani avautuminen)

 

Viime viikolla pääsin ensimmäistä kertaa testaamaan kesäuggejani. Nämä ovat kertaheitolla mukavimmat korolliset kengät, mitkä omistan vaikka nämä jalassa tuntuu siltä, että heiluisin kahdessa metrissä. Sinisen, valkoisen ja konjakin sävyt sopivat mielestäni hyvin kenkien seuraksi, mutta tällä hetkellä keksisin vaikka minkälaisia yhdistelmiä. Onneksi kesä on vasta alussa ja takatalvikaan ei ole vielä päässyt yllättämään.

 Olimme matkalla ystäväpariskunnan kanssa istumaan iltaa satamaan ja nopeasti ne tunnit taas vierähtivät. Vähän tuntuu siltä, että olen siirtänyt viime aikoina olohuoneeni ulkoilmoihin, mutta kotona kykistelystä tulee syyllinen olo kun ulkona on lämmintä. Ei muuten yhtään olisi eilen huvittanut lähteä salille sisätiloihin ja tuntui melkein hullulta purkaa agrea crosstraineriin kun maisema ei paljoa vaihtunut.

Toppi ja bleiseri-lindex/ farkut-Object/ kengät-UGG/ laukku-Mulberry/ aurinkolasit-Ray-Ban

Valkoinen kirjailtu toppi on viime kesän ostoksia Lindexiltä ja käyttökertoja on kertynyt lukuisia kevyen ja ilmavan materiaalin vuoksi.

Lisäilin eilen sivupalkkiin linkit, joista blogia voi seurata bloglovinin ja blogilistan kautta. Yritin keksiä hieman muuta tekemistä, että ajattelisin muutakin kuin gradua tai työnhakua hiljaisena hetkenä. Olen nyt kolme viikkoa ravannut Helsingissä työhaastatteluissa ja täytyy olla iloinen, että niitä on ollut, mutta…..

Ensimmäisessä paikassa selvisin kahden kuukauden rekryprosessin jälkeen viimeiselle kierrokselle, josta piti viimeistään kuulua puolitoista viikkoa sitten. Minusta olisi ollut ihan kohteliasta, että työnantaja olisi ilmoittanut edes lyhyellä sähköpostiviestillä, miten kävi eikä itsen tarvitsisi stressata lisää epätietoisuudesta. Firmasta jää kuitenkin parempi mielikuva kun rekry hoidetaan kunnolla loppuun asti.

Toisessa paikassa minut kutsuttiin haastatteluun ja tänään sain kuulla, että annoin erittäin hyvän kuvan itsestäni, mutta taustaltani en  tullut tällä kertaa valituksi. Ymmärrän kyllä, mutta taustanihan oli tiedossa jo ennen haastattelua. Minusta olisi ollut vain kiva saada rehellinen palaute, jotta tietäisin, mitä osa-alueita minun tulisi tulevaisuudessa parantaa. Yleispyöreät selitykset ovat kuitenkin parempi kuin ei ilmoitusta ollenkaan.

Kolmannesta paikasta pääsin taas jatkoon.Firman omistaja oli erittäin miellyttävä ja yrityksestä minulle jäi erittäin positiivinen kuva. Seuraavaksi minulle tehtiin kuusituntinen henkilöanalyysi, jonka tulokset sain eilen kotiini. Analyysi oli ihan mielenkiintoinen, mutta raskaskin kokemus. Tulokset pitivät osittain paikkaansa oman itsetuntemukseni kanssa. MUTTA, tällä hetkellä minulla ei ole hajuakaan, että missä vaiheessa rekryprosessia olen tai millainen lopullinen työntoimenkuva tulisi olemaan, joten en tiedä alkujaankaan, että mitä seuraavaksi tapahtuu ja milloin, vai tapahtuuko mitään.

All in all, en olisi ihan äkkiä uskonut, että työnhaku voi olla näinkin vaativa ja pitkä prosessi. Yrityksille on hakijoita ja haastateltavia kuin liukuhihnalla, mutta välillä työnhakijalle yritys ja sen tarjoama mahdollisuus on kaikki kaikessa. Tämän yritän muistaa, jos joskus satun käsittelemään muiden työhakemuksia tai asioimaan erilaisten luottamuksellisien asioiden kanssa.

Eihän se ota ellei anna ja eteenpäin jatketaan :)

-Sara