Michael kukkarossa

Yksi kätevimmistä reissukavereistani on lompakkoni. Vaikka rakastan käsilaukkuja ja kasseja niin yleensä kauppareissulle tai kaupungille otan mukaan vain pelkän lompakon, koska sitä ei tarvi sen kummemmin kanniskella. He, jotka ovat nähneet laukkuni tietävät, että puolet elämästäni kulkee aina mukanani, jonka vuoksi ne myös painavat kuin synti. Sama periaate pätee lompakkoon, mutta minikoossa.

Lompakon täytyy olla tarpeeksi iso, jotta sinne mahtuu mukaan kortit, kolikot, setelit, kuitit, lippuja ja lappuja, puhelin ja joskus jopa avaimet. Olen ollut erittäin tyytyväinen tähän Michael Korsin nahkaiseen lompakkoon, joka on kestänyt käyttöä yllättävän hyvin pehmeästä nahasta huolimatta. Ainoa miinus on, että lompakko ei ole minuun köytettynä kiinni ja milloin olen saanut puhelun Teerenpelin baarimikolta, että lompakkoni on tiskin alla ja sitä edeltävänä kertana ilmoitin S-marketin kassatädille, että lompakkoni on varastettu kaupassa, mutta täti löysi myöhemmin lompakkoni ostoskoristani. Tämähän ei ole tietysti lompakon vika vaan ihan omaa harapäisyyttäni. 

Yleensä lompakkoni ovat aina olleet mustia, mutta pirtsakan oranssi lompakko löytyy helposti laukusta ja tuo helposti väriä asuun. Minä ja Michael olemme olleet hyvä pari.

-Sara