Moottoritie on kuuma

Levottomat jalat. Tänä viikonloppuna saavuin Lappeenrantaan katsomaan onko koti vielä pystyssä. Kaikki oli ennallaan ja gradun lähdekirjat olivat samassa pinossa eteisessä odottamassa ihan samalla tapaa kuin lähtiessäni matkaan. Hitto. Kuitenkin tuntui, että joku oli hieman muuttunut ja tajusin taas kerran vuokrakodin väliaikaisuuden. Pääasia on kuitenkin, että on koti, johon palata ja ystäviä odottamassa. Viime päivät ovat kuluneet kesäjuttuja tehden; jätskiä, mansikoita, terassilla istuskelua, pionikimppuja ja kaupungilla haahuilua. Eilinen ilta meni ystäviemme luona pienellä saarella Saimaalla jossakin. Eihän se ilta hämärtynyt ei sitten millään enkä malttanut taaskaan mennä ajoissa nukkumaan, koska kesäilloissa on vaan sitä jotain. Parasta oli kääriytyä pitkästä aikaa villaneuleeseen järvituulta vastaan, joka nostatti saarta vasten pieniä vaahtopäitä, huitaista tukka taakse ja makustella valkkaria voipottujen kera. Se siitä univelkojen kuittaamisesta ja kesäflunssan parantelusta, muttakun nyt on kesä! 

Toppi-Zara/ farkut-Lindex/ballerinat-H&M/ kaulakoru-lahja

Ommmm, sisäinen mielenrauha on löytynyt taas hetkeksi, mutta moottoritie on kuuma. Huomenissa koittaa paluu Helsinkiin töihin. Asiasta kolmanteen tuli mieleeni, että löysin tämän kesän ensimmäisen kesätopin Itäkeskuksen Zarasta. Sain viime viikolla idean lähteä seikkailemaan Itäkeskukseen sitten yläasteen. Kun nousin bussista niin ensimmäinen vastaantuleva mies toivotti kaikille vastaantulijoille erittäin kuuluvalla ja viskisen käheällä äänellä askel hoiperrellen, että: Tervetuloa itäääään, tervetuloa itääään! Erittäin huomaavaista. Sallikaa maalaistytölle tämä suuren pääkaupungin ihmettely ja kummastelu vielä näin alkuun.

Kesäterveisin

-Sara