Hei Helsinki

sam_1690.jpg

Balin maisemista hetkeksi Helsingin hetkiin. Rakastan Helsingin rautatieasemaa koska minusta se on paikkana kaunis ja jännittävä. Mietin aina, että mistä ihmiset on tulossa ja minne menossa. Meinaako tuo poika oikeasti selvitä noin pienellä rinkalla ja tuo herra tuossa on ottanut ravintolavaunussa yhden liikaa.  Nuo tytöt ovat selvästi lähteneet Helsinkiin shoppailemaan. Väitän, että Helsingin näkee hiukan eri silmin, jos siellä ei asu. Toivottavasti kuitenkin tulevaisuudessa.

sam_1693.jpg

Montakohan ihmistä on vuosien saatossa kironnut tuon kellon viisareita myöhästyessä junasta tai toivonut kellon tikittävän nopeammin odotellessa seuraavaa. Montakohan paria on sen alla tavannut tai eronnut? 

sam_1700.jpg

Käväisin eräässä toimistossa Pohjoisesplanadilla ja huomasin nuo kaiteiden hauskat viritykset. 

sam_1701.jpg

En pistäisi pahakseni jos minunkin toimistossani joskus näyttäisi tältä. Nuo tuolit ovat olleet listallani jo kauan. Niin ja ne korkeat huoneet ja leveät ikkunalaudat.

sam_1708.jpg

Helsinki oli täynnä keltaisia muovikasseja ja koska minulla oli luppoaikaa päätin olla yllytyshullu ja uskaltautua hulluille päiville. Hullu mikä hullu. En osaa keskittyä sellaisessa ryysiksessä ja pakenin sisustusosastolle hipelöimään Missonin vilttejä ja tyynyjä. Lisätään listaan.

sam_1719.jpg

sam_1723.jpg

Päivästäni oli tulossa pitkä, mutta tarvitsin kuitenkin jotain siistiä päällepantavaa, joten turvauduin luottovaatteisiini. Lindexin jakku, COSn teeppari ja Zaran statement-kaulakoru. Aina kun puhutaan statement-kaulakoruista niin päässäni alkaa soimaan lause: I don’t need a statement necklace, I am a statement. En tiedä onko se jostain elämänohjekirjasta, jenkkihömppäsarjasta vai ihan omaa mieleni tuotosta.

Toivotaan, että sade lakkaisi iltapäiväksi, jotta pääsisin ulos juoksemaan. Toinen vaihtoehto on juoksumatto, mutta siinä kun ei maisema oikein vaihdu. Mikä siinä muuten on, että aina kun katson Suurinta pudottajaa niin syön ja jos olen juoksumatolla niin katson ruokaohjelmia. Hmmm…

Perjantai. No words needed.

 

-Sara

 

Muoti Oma elämä Matkat Päivän tyyli

Toinen kotini Bali

img_2306.jpg

Istun tällä hetkellä junassa Helsingistä kotiin. Tämä päivä on ollut rankka, mutta juuri näitä päiviä tarvitaan, jotta elämässä on potkua. Koska olen erittäin väsynyt ja vailla tekemistä aloin selata Balin vaihtoajan kuvia läpi. Olen kertonut, että eksyn selailemaan matkakuvia sadepäivinä, pakkaspäivinä tai päivinä jolloin ajatus tarvii jotain lämpöistä ja pehmoista. 

p1010296.jpgMinun Balilla naiset ovat värikkäitä ja kauniita. Tämä on itseasiassa lempikuvani Balilta. 

Jokainen joka on ollut vaihdossa tai asunut ulkomailla tietää, että kokemus on täysin uniikki eikä sitä voi sanoin kuvailla, mitä kaikkea matkan varrella näkee, kokee ja oppii. Joskus kantapäänkin kautta. Tällainen on minun Balini.

img_0383.jpg

Minun balini on yhteisöllinen. Kuva on siivoojamme tyttären hampaidenviilausseremoniasta ja meidät toivotettiin tervetulleeksi osaksi sukua.

img_0304.jpg

Minun Balini on kaunis paratiisi. Kutan aluetta ei lasketa mukaan.

img_0172.jpg

Minun Balilla ei ole liikennesääntöjä. Rahalla saa ja skootterilla pääsee.

img_0165.jpg

Minun balilla skootterit ovat viritettyjä, moottoritiellä mennään kahdeksaakymppiä kakspäällä ja kypärät ovat styroksia. 

p1010301.jpg

Minun Balilla bensiiniä saa pullosta ja joustamattomia hyödykkeitä ei veroteta ankarasti. Toisin sanoen halpaa kuin saippua.

img_0423.jpg

Minun balilla tuntemattomista ihmisistä tuli sydänystäviä aina tähän päivään asti.

p1010300.jpg

Minun Balilla jopa Ronald McDonald surffaa.

img_0105.jpg

Minun Balilla välillä mikään ei toiminut. Silloin manattiin aina, että this is Bali ja väänneltiin naamaa nurinkurin.

img_2320.jpg

Minun Balilla kaukoparisuhde vahvisti.

img_2322.jpg

Minun Balilla vesi on turkoosin väristä. Paitsi silloin kun yksi surffareistamme sai vedestä pahan ihottuman. Ilmeni, että valtio oli unohtanut kertoa lentokentältä päässeen vahingossa jätevettä rannikon vesiin.

img_2514.jpgMinun Bali on hengellinen. Balin aika oli hengellinen niin ilmapiiriltään kuin kokemuksenakin. Arki pyöri rituaalien ja uhrilahjojen ympärillä. Niihin oli hauskaa hetkeksi hurahtaa mukaan.

En ole vielä halunnut palata takaisin, koska palatessani haluan nähdä muutoksen ja muuttumattomuuden. Voin muistella kuinka tuo kauppa oli silloin tuossa ja huomata kuinka Poppies 2.n betoniviidakossa sama mummo virkkaa hattuja kuta beachille menijöille. Vaihdostani tulee pian kolme vuotta. Mieleni tekisi jo takaisin.

Sellainen oli minun Bali. Ja jottei ajastani balilla saa liian ruusuista kuvaa niin minun Baliini kuului myös viidakkohämähäkkejä, köyhyyttä, austraalialaisten öykkäreiden sekoilua, hostelleja yökerhojen naapurissa ja pelkkiä kylmiä suihkuja. Silti sitä aikaa niin kaiholla muistaen.

-Sara

 

Puheenaiheet Matkat Opiskelu Ajattelin tänään